4.6.2022
Aika harvoin arvioin samaa paikkaa useaan kertaan lyhyen ajan sisällä, mutta joskus on pakko. Tamperelainen Bistro Vilja on osoittautunut niin omaleimaiseksi, lämminhenkiseksi ja herkulliseksi paikaksi, että on pakko muistuttaa lukijoita – ja samalla kertoa uudesta kesämenusta! Bistro Vilja nimittäin päivittää listaa ilahduttavan usein, ja henkilökunta vaikuttaa aidosti nauttivansa uusien annosten kehittelystä. Samalla listalla on jatkuvuutta, kun suosittuja klassikoita ei pudoteta pois liian herkästi.
Taustaa löytyy kahdesta arviosta viime vuoden elokuussa ja joulukuussa. Jo tuolloin oli selvää, että Bistro Viljasta oli tullut yksi rakkaimpia ravintoloita koko maassa. Tammikuinen ilta täydellisten maa-artisokkien ja burgundinpadan kanssa vahvisti asian. Koskaan en ole saanut niin hyvää vegaanista viinistä pataruokaa, ja maa-artisokka-annoksen alkemia tryffelin kanssa oli silkkaa neroutta. Huhtikuussa pääsimme myös lounastamaan ensimmäistä kertaa: edulliseen hintaan saimme hyvän alkukeiton, tofu-kulhoruoan ja erinomaista porkkanakakkua.
Tämä oli siis viides visiitti laskujeni mukaan. Olimme palaamassa anoppilasta ja kummipojan ylioppilasjuhlilta aika myöhään lauantai-iltana, ja sen verran väsyneinä, että iltapalan kokkaaminen ei innostanut. Emme myöskään oikein jaksaneet keskustan kohinaa, joten Vilja oli just passeli vaihtoehto. Pääsimme myös samalla näkemään sisäpihan terassialueen kunnolla käytössä ensimmäistä kertaa! Kuten aiemmin ounastelimmekin, se on erittäin viihtyisä, ja toivottavasti tänä kesänä kerkeämme tilusten hoidolta sinne iltaa istumaan. Bistron viinit ovat olleet niin vaikuttavia, että niitä maistelisi mieluusti pidempäänkin.
Jos ulkona oli viihtyisä kesäinen baaritunnelma, sisällä oli tuttu majataloatmosfääri. Väkeä oli paikalla tosi paljon, mikä lämmitti sydäntä. Alkujaan kun olin huolissani, löytäisivätkö ihmiset paikalle näin ”kauas”. Puolimaalaisena kun toistuvasti ihmettelen sitä, miten vaikea kaupunkilaisten on lähteä yhtään etäämmälle tutummilta kulmiltaan. Mutta pelko vaikuttaa olleen ihan turha.
Aiemmissa ruokalistoissa vaikutteet ovat olleet vahvasti ranskalaisia, jos pohjoismaisiakin, ja niitä löytyikin nyt tuttujen ”vetanoiden” ja uuden porkkala-voileipäkakun muodossa. Mutta tämän vuoden kesämenu on ennen kaikkea italialainen! En epäröinyt hetkeäkään, kun huomasimme vegaanisen caprese -salaatin. Olen syönyt sellaisen vain yhdessä helsinkiläisessä sittemmin edesmenneessä ravintolassa, ja silloin en pitänyt. Nyt kiinnosti kovasti, millaista ”mozzarellaa” Viljan keittiössä olisi luotu. Meinasin ottaa pääruoaksi ”vetanat”, mutta vaimo onneksi huomasi, että täytetyssä focacciassa olisi vegaanista ndujaa! Olen syönyt sellaista vain kerran pizzassa Porin Nuåvossa, joten halusin ehdottomasti testata Viljan versiota. Ruokajuomaksi halusin näiden makujen kanssa italialaista punaviiniä, ja talon montepulciano osoittautui erinomaiseksi – juuri sellaista hain tälle aterialle.
Caprese-annos tarjottiin Viljan tuttuun tapaan ”isoäidin lautasilta”, eli erilaisilta vanhana ajan tapaan koristelluilta jälkiruoka- tai kahvipullalautasilta. Annokseen kuului kasa ”vozzarellaa”, leipää, isoja kapriksia, basilikaa ja puolikuivattuja tomaatteja. Ja olihan tämä todella hyvää! Vain kerran italiassa olen löytänyt hyvää vegaanista mozzarellaa, johon fermentointi oli tuonut oivaa makua, mutta rakenne oli aika tasapaksu. Bistro Viljan keittiön tuotos muistutti rakenteeltaan ehkä enemmän stracciatellaa: se oli ”vanukasmaista”, mutta siihen oli saatu asiaan kuuluvia rihmoja tai säikeitä, enkä oikein ymmärrä miten. Kun leipäkappaleen päälle sai lautaselta kaikkea, kokemus oli montepulcianon kanssa kuin lämmin halaus. Menkää nyt ihmeessä käymään niin kauan kuin tätä listalta löytyy!
Pääruokien tullessa päästin niin innokkaan huudahduksen, että viereisen pöydän asiakas kurkottautui kiinnostuneena kurkkimaan annoksiamme. Vaimo oli tilannut parmigiana di melanzanen, josta saa myös vegaanisen version. Annos oli kuulemma niin herkullinen, että minun täytyy päästä kokeilemaan vegaanista versiota – jollaista en ole koskaan missään syönyt muistaakseni. Omasta focaccia-annoksestani olin niin innostunut, että kuvaaminenkin unohtui. Sori siitä.
Muhkean halkaistun focaccia-viipaleen välissä oli runsaasti talon tofu-ndujaa, pinaattia ja taisi olla rucolaakin ja tomaattia. Lisukkeeksi valitsin salaatin sijaan talon uuniperunat tryffelimajoneesilla – tuhdiksihan ateria näin muodostui, mutta en valittanut. Perunat ovat ihania.
Kaiken kaikkiaan annos oli herkullinen, mutta nduja on nostettava erikseen esille. Jos Nuåvon vastaava oli tiiviin ja ärhäkän suolaista ”makumassaa”, joka sopi täydellisesti pizzaa maustamaan, niin tämä versio oli kokonaisvaltaista ruokaa ihan itsessään. Tofu toi täyteläisyyttä ja tietysti ravintoarvoja, ja se tasoitti tuhtia umamia, suolaa ja tulisuutta. Yhdistelmä focaccian muiden ainesosien kanssa oli ihana, ja lautaselle putoilevat palaset söin perunan kanssa. Piskuinen palanenkin toi todella paljon makua!
Bisto Vilja on minulle rakkaimpia ravintoloita koko maassa, tyystin ainutlaatuinen. Ihmiset ovat hyviä, sisustus ja taide seinillä ovat mieleeni, musiikkikin on minun makuuni. Lähden täältä joka kerta onnellisena.
Bistro Vilja
Hatanpään valtatie 40
Tampere
ma suljettu
ti–to 11–22
pe 11–24
la 12–24
su suljettu