3.12.2021
Kävimme vaimon kanssa Viljassa illallisella elokuussa ja ihastuimme paikkaan saman tien. Unelmoin arvion lopussa syksyisestä illasta ja pohdiskelin, mihin suuntaan ruokalista eläisi. Syksyllä emme paikalle ehtineet, mutta kokemuksessa oli juuri sitä, mistä arvion lopussa haaveilin, ja enemmänkin. Ranskalaiset vaikutteet ovat vahvoja, mutta mukana on pysynyt myös pohjoismaisen ja slaavilaisen keittiön sävyjä, ja linjassa korostuu lähiruoka.
Kävelimme läpi talvisen kaupungin tuulessa ja pakkasessa teatteriesityksen jälkeen. Astuminen vieraanvaraiseen majatalotunnelmaan lämmitti jäseniä ja sulatti sydämenkin. Tarjoilijan suosituksesta otimme alkumaljoiksi timjamilla maustetut vaaleat portviini-tonicit. Aikanaan joimme portviinitoniceja kesällä paljonkin, mutta olin ihan unohtanut tämän hienon yhdistelmän!
Tilasimme alkupalalistalta uuniperunoita ja majoneesia, porkkalaleipäannoksen, ”Ikimetsän” eli vegaanista ”camembertia” uunissa sekä tarjoilijan suosituksesta tuoretta talon focacciaa. Suuri kiitos suosituksesta, sillä se oli liki parasta koskaan syömäämme. Ehkä vain Barin kaupungin kuulu focaccia voitti tämän! Uunissa kypsytetyt pienet perunat olivat samanlaista herkkua kuin edesmenneessä Lauttasaaren Tartinessa. Porkkalaleipä oli, kuten viimeksikin, paras porkkala-asia ikinä. Pelkästään tämän takia suosittelen vegaanista ruokamatkaa Tampereelle kauempaakin – mutta vielä enemmän seuraavan annoksen vuoksi.
”Ikimetsä” oli nimittäin varmaankin paras vegaaninen juustoannos, johon olen törmännyt ravintolassa – lukuun ottamatta Juustotyttöjen aikanaan tekemää homejuustoa ja Tartinessa saamiani ranskalaisia versioita. Mutta niitä söin vain pelkältään, en koskaan varsinaisesti laitettua millään tavalla (ei kyllä tarvinnutkaan). Ikimetsässä kokonainen Nurishhin ”homejuusto” oli kypsennetty yrttien, valkoviinin ja kuusenkerkkäsiirapin kanssa. Olen syönyt kyseistä tuotetta keksien ja hillojen kanssa. Se on ihan ok, mutta ihastunut en ole. Tässä maku oli kehittynyt aivan erilaiseksi, syvemmäksi ja täyteläisemmäksi. Kaavimme rautakiposta kaiken minkä suinkin pystyimme: leivällä, perunalla, lusikalla. Ihan uskomatonta.
Pääruokana oli klassinen ranskalainen sipulikeitto, ja myös vegaaniseen versioon kuului perinteinen leipä- ja juustokuorrutus. Vegaaninen juusto ei tässä ollut läheskään niin päräyttävä kokemus, mutta annos oli kokonaisuutena aivan uskomattoman hyvä, ja juuri sitä, mitä edellisessä arviossa kaipasin. En ole koskaan saanut perinteistä sipulikeittoannosta vegaanisena versiona, ja tämä oli onneksi täydellinen. Sipuli oli suussa sulavaa, ja leivästä huokui maailman ”köyhien keittiöiden” nerous.
On vielä mainittava, että illan viinit olivat erinomaisia, ja haluan kiittää tarjoilijaa suosituksista. Le Fruit Défendu -viineissä sattui olemaan rakkaan ystäväni suunnittelemat etiketit! Valkoviini oli yksi hienoimpia tuttavuuksia aikoihin ja toi mieleen monet kokemukset Helsingin Grönissä ja edesmenneessä Maannoksessa. Punaviinikin oli hyvää ja sopi oivasti yhteen sipulikeiton kanssa.
Jälkiruokaa oli saatava. Vaimo kokeili vegaanista paahtovanukasta, minä taas ”Kahwereideria”, kerroksista pähkinäistä ja kahvista jälkkäriä lasissa. Paahtovanukkaan koostumus oli vähän turhan rakeinen, enkä erityisemmin ihastunut makuun, mutta kerrosjälkiruoka oli täysosuma. Huokailin onnesta – ja jälleen kiitos tarjoilijalle juomasovituksesta, tumman suklaisesta portviinistä.
Vilja on tällä hetkellä ehdottomia suosikkipaikkojani koko maassa. Ruoka on herkullista, juomavalikoima kiinnostava, tunnelma lämmin ja ihmiset hyviä. Mitään vastaavaa tämän lajityypin kokemusta ei vegaanisen ruoan ystävälle liene koko Suomessa tarjolla, joten toistan: ruokamatkalle kannattaa lähteä kauempaakin.
Bistro Vilja
Hatanpään valtatie 40
Tampere
ma suljettu
ti–to 11–20
pe 11–23
la 12–23
su suljettu