Magu

"Kaunis porkkana-annos oli sekin äimistyttävän herkullinen. Sen kanssa tarjottiin manteliricottaa, pestoa auringonkukan siemenistä sekä fermentoidusta ja kuivatusta lampaankäävästä tehtyä tapenadea."

5.10.2023

Edellisen Magun arvion kirjoitin kesäkuussa. Silloin aiemmasta vierailusta oli kulunut kosolti aikaa, joten olipa kerrassaan mukavaa päästä palaamaan nyt jo näin pian. Sovin treffit armaiden ystävieni kanssa työpäivän päätteeksi, ja he ehdottivat Magu-illallista. Sehän sopi.

Päätimme yhteistuumin valita kahdesta menuvaihtoehdosta (6 tai 9 ruokalajia) pidemmän, jonka hinta on tätä kirjoittaessani pysynyt erittäin kohtuullisena tai fine dining -kategorioilla jopa edullisena. Ja kaikki on tosiaan lähtökohtaisesti vegaanista! Tällä kertaa en ottanut viiniparitusta, vaan ostimme pöytään juomalistan ”viiniseikkailujen” puolelta pullollisen erittäin hyvää oranssia viiniä.

Ensimmäinen ruokalaji oli arancino parmesaanikermalla, pikkelöidyllä kantarellilla ja tomaattiliemellä. Arancino-riisipallura oli varsin onnistunut, mutta annoksen tähdeksi nousivat hämmentävän hyvät kantarellit. Syksyn lista olisi muutenkin erittäin sieninen, kuten huomaatte.

Seuraavat kaksi alkuruokaa tuotiin pöytään samalla lautasella. Tattaripohjaisessa villisienitartarissa oli mukana roseepippuria ja fermentoitua tomaattia. Blini tarjottiin tuttujen perusvermeiden lisäksi sienisalaatilla. Kumpikin annos oli ihan hyvä, joskin ne tarjottiin sen verran viileinä, että kaikki aromit eivät ehkä ihan nousseet esiin. Ohessa oli talon focacciaa ruskean ”voin” ja merileväkaviaarin seoksella. Ihan hauska idea mutta ei ihan minun juttuni – en ole toistaiseksi oikein vegaanisista voiviritelmistä innostunut. Tässä vaiheessa vähän pohdiskelin, mitenkähän ilta vertautuisi muihin fine dining -kokemuksiin, sillä en ollut vielä kovin innoissani.

Into alkoi kuitenkin kasvaa seuraavan annoksen mukana. Kipollinen ”sienivaahtoa” tai pikemminkin kylmää keittoa, kuin sienistä gazpachoa, tarjottiin omenan ja viikunan kera. Tämä oli kerrassaan onnistunut ja viinin kanssa yhteen sointuva annos, ja siitä matka sen kuin parani. Ensimmäinen lämmin annos oli sienirisotto paistetuilla sienillä ja sienipyreellä, vegaanisella fetalla ja pinjansiemenillä. Kattaukseltaan annos oli lähellä viime visiitin maissirisottoa, mutta jos silloin en niin annokseen tykästynyt, nyt suorastaan ihastuin, kuten koko pöytäseurueemme. Vaikka olen minimalististen risottojen ihminen, tässä annoksessa eri elementtien maut sopivat loistavasti yhteen. Pinjansiemenistä tuli purutuntumaa ja paahteisuutta, sienet oli kypsennetty taiten, sieninen pyree toi maanläheisyyttä ja feta suolaista happamuutta. Poikkeuksellisen hieno annos!

Samaan aikaan tarjottu kaunis porkkana-annos oli sekin äimistyttävän herkullinen. Pelkästään porkkanan maku oli jotain tyystin ihmeellistä – kenties paras yksittäinen porkkana ikuna. Sen kanssa tarjottiin manteliricottaa, pestoa auringonkukan siemenistä sekä fermentoidusta ja kuivatusta lampaankäävästä tehtyä tapenadea. Viimeksi mainittu oli suoranainen valaistumiskokemus! Olemme kuivanneet lampaankääpää keittoja ja muhennoksia varten, joten sienen muuntautumiskyky valkoisesta mietoudesta tymäkäksi umamiksi oli tuttu asia, mutta nyt prosessi oli viety ihan uudelle tasolle. Pelkästään tämän makuelämyksen takia ilta oli unohtumaton.

Viimeinen pääruoka-annos oli fermentoidusta härkäpavusta ja lampaankäävästä tehty mureke sienten, polentan, ja mansikkakastikkeen (kyllä!) kanssa. Tämä annos saattaa jakaa fiiliksiä, mutta se oli aivan täysin minun juttuni. Pidän fermentoidun härkäpavun aromista todella paljon, ja murekkeessa siihen oli yhdistetty paistetun lampaankäävän maku ja koostumus – täyttä neroutta. Mansikkakastike oli parhaimpia vegaanisia sooseja koskaan, ja sen paahteinen aromi sopi murekkeen kanssa yhteen täydellisesti. Polenta ei ollut parhaimpia syömistäni, mutta ihan hyvin se tähän annokseen istui.

Sanottakoon muuten, että tämä menu oli melko tuhti! Minä jaksoin syödä kaiken (ja autoin vähän kaveriakin), mutta pitkän menun päätteeksi mureke oli melkoinen pläjäys. Tämä fine dining -illallinen ei jättänyt nälkäiseksi.

Jälkkäriä olin odottanut kuin kuuta nousevaa. Olin nimittäin huomannut Facebookista jälkiruokakokki Ilsen mainostaneen ”baskilaista juustokakkua”, joka näytti ihanalta. Juustokakuissa olen ehdottomasti paistettujen puolella. Ja tämä oli kaikkea mitä kaipasin ja vielä ronskisti enemmän. Kakku oli täydellistä, ja sen kanssa tarjotussa päärynässä oli vielä jäljellä hapokkuutta: aivan liian usein jälkiruokapäärynät on viety äitelyyteen asti. Järkyttävän hyvää.

Onhan tämä täysin ainutlaatuinen ravintola, jota voi suositella myös ulkomaalaisille vieraille, jotka haluavat tutustua kotimaisiin kauden aineksiin.

Magu
Korkeavuorenkatu 27
Helsinki

ma–ti suljettu
ke–la 16–22
su suljettu

Kotisivut

Facebookissa

Lue lisää näistä aiheista:

, , ,

Uusimmat arvostelut

Uusimmat suositukset