30.11.2023
Kävin Kämpissä viettämässä kaksi englantilaista iltapäiväteetä vuonna 2018. Ensimmäinen kokemus oli tuolloin epäonnistunut, mutta ravintola reagoi mahtavasti palautteeseen, ja sain viettää unohtumattoman iltapäivän armaan ystäväni kanssa. Minun on monta kertaa ollut tarkoitus palata, mutta sopivaa iltapäivähetkeä ja teeseuraa ei ole löytynyt. Into palata on vain vahvistunut, kun jossain vaiheessa vegaaninen iltapäivätee tuli vakituiseen valikoimaan. Näin antimia pystyi hekumoimaan etukäteen, ja niinhän minä tein, melkein pakkomielteisesti. Nyt kun päätimme lähteä Hyvän kurkun konehuoneen Samulin kanssa viettämään Helsinki-päivää, tartuin ideaan heti. Varasin pöydän kahdella vegaanisella iltapäiväteellä hyvissä ajoin.
Olimme nauttineet uskomattoman hienosta valokuvanäyttelystä Kämp Gallerian K1:ssä, ja kun taiteen nälkä oli tyydytetty, oli teen ja herkkujen aika. Tilasimme alkuun lasilliset cavaa ja syvennyimme tarkastelemaan juuri tarjolle tulleen joulumenun sisältöä: sieniquiche, kurpitsaa ja ”fetaa” näkkärillä, maa-artisokkaa ja päärynää quiche-pohjassa, savustettua selleriä, kaksi erilaista sandwichiä, skonssi tilpehööreillään, macaron, kakkua, fudgea, moussea sekä marmeladia. Aikamoista. Teeksi minä valitsin Imperial Earl Greyn, Samuli English Breakfastin.
Söimme metodisesti, kumpikin saman asian samaan aikaan, kokemuksia vertaillen ja nautinnosta hymisten. Ja olihan tämä molemmille ehdottomasti elämän parhaimpien vegaanisten ravintolakokemusten joukossa. Tunnelma vertautui makujen monisyisyydessä, kerrostumisessa ja hienovaraisuudessa oivallisiin fine dining -kokemuksiin.
Ensin oli vuorossa sieniquiche, jonka päällä lepäsi pikkelöity kantarelli: huumaavan hyvää! Quichen täytteessä sieniseoksesta huokui umamista ja maanläheistä makua, kun taas pikkelöidyn sienen raikkaus tarjosi oivan vastapainon. Melkoinen aloitus siis.
Jatkoimme skonsseilla, joiden kanssa oli tarjolla kolmea hilloa sekä creme fraichea. Viimeksikin tykästyin skonssiin, mutta tämä hyppäsi vielä paria astetta korkeammalle. Itse skonssi oli herkullinen, ja vegaaniseen creme fraicheen oli saatu hieno vaahdotettu koostumus ja juuri sopiva hapokkuus täydentämään tyyliltään mukavasti erilaisia hilloja. Söimme puolet skonsseistamme ja päätimme jättää toiset puolikkaat aterian jälkipuolelle, eräänlaisina ”kirjatukina” siis.
Paahdetusta kurpitsasta tehty pyre, tai melkeinpä hillo, tarjottiin vegaanisesta fetasta tehdyn vaahdon kanssa vaalealla näkkärillä. Fetan suolainen purevuus ja kurpitsan makeus olivat hyvä pari. Tämä jäi ehkä annoksista vähiten mieleen, mutta herkullinen se oli silti: annos vain oli todella kovassa seurassa.
Nimittäin savustetusta selleristä tehty vanukasmainen kuutio, joka oli täydennetty omenahillolla ja muistaakseni rosmariinilla, oli järjettömän herkullinen ja monitahoinen annos. Pohjalla oleva saaristolaisleipää muistuttava tumma leipä oli oivallinen perusta mauilla. Tämän olisin ihan hyvin voinut saada lautaselleni kovan luokan fine dining -ravintolassa keittiön tervehdyksenä. Käsittämättömän taidokasta.
Oli sandwichin aika. Päätimme jättää kurkkuleivät raikastajiksi ennen siirtymistä makealle osastolle, joten tartuimme munakoisoleipiin. Herkullista. Munakoiso oli kypsytetty taiten, ja sen kumppanina oli jonkinlaista mehukasta yrttimajoneesia tai -tuorejuustoa.
Sitten oli quiche-pohjassa tarjotun maa-artisokan, päärynän ja saksanpähkinän vuoro. Uskomattoman hyvää. Maa-artisokkaan oli saatu juuri sellainen karamellimainen makean suolainen tuntu, joka teki annoksesta tukevan sillan kohti jälkiruokaosastoa. Tämä oli parhaimpia maa-artisokka-annoksia vähään aikaan – olen nimittäin saanut niin monta ”maa-artisokkaa kolmeen tapaan” -tyylistä, että oli virkistävää saada mukula osana monipuolista makukirjoa.
Kurkkusandwichissä oli mukava tillin aromi, ja kuten ennakoimme, se raikasti suun juuri sopivasti ennen siirtymistä makealle puolelle (skonssi toki oli edustanut sitä jo aiemmin, ja nautimmekin toisen puolikkaan näillä main ateriaa). Ensimmäiseksi tartuimme macaroneihin. Tämä lienee tähän mennessä paras vegaaninen macaron-kokemus: rapeuden, hentouden ja sitkauden täydellinen yhdistelmä, ei lainkaan liian makea, ja pieni suolainen aavistus. Juuri tällaisesta pidän. Ja makeutta kuitenkin oli luvassa, vaikka esimerkiksi pipari-suklaafudgessakin se pysyi aisoissa. Fudgen koostumus oli täydellinen: siinä oli tarvittavaa tahmeutta mutta kuitenkin myös suussa sulavuutta, joten kokemus ei mennyt ylenmääräiseksi jäystämiseksi (yleensä en fudgesta niin piittaa juuri siitä syystä). Suklaan karvaus pääsi esiin hyvin. Omena-fenkolimarmeladi taas oli kuin vihreän kuulan aateloitu versio: sekään ei ollut liian makea, jolloin hennot aromit saivat tilaa.
Kirsikka-suklaakakku oli loistelias. Jälleen kerran pohdin, minkä ihmeen takia tämän tyyliseen vegaaniseen konditoriatyöhön törmää niin harvoin. Tällaista kun saisi leivoksena, kävisin useastikin kahvilla tai teellä nauttimassa. Suklaakakku oli täyteläistä, tummaa ja mehevää, ja kirsikka antoi makuelämykselle tarpeeksi ”yläpäätä”. Lopuksi puolukkainen mousse murokeksillä raikasti suun ja päätti aterian tyylillä.
Tilasimme vielä lasilliset kuivaa sherryä ja nautiskellessamme juomasta pohdimme elämää, ystävyyttä ja hyvää ruokaa. Jolly good, sir. Rather. Pip pip!
Brasserie Kämp
Pohjoisesplanadi 29
Helsinki
ma–to 11.30–22
pe 11.30–23
la 12.30–23
su 12.30–22
Iltapäivätee:
ke–pe 14.30–16
la, su ja arkipyhät ennakkotilauksella 12.30–15