29.5.2024
Persialainen kahvila ja lounasravintola Hani Cafe´chi osui silmään Hesarin jutussa viime vuoden toukokuussa. Ravintola oli auennutkin näköjään jo 2022. Kruununhaan toimistolla säännöllisesti työskentelevät kollegani kerkesivät lounaalla käydäkin, mutta minulla sopivan päivän löytäminen kesti vuoden verran. Helsingin reissuja on rajallinen määrä, ja kun koko työporukalla lähdetään lounaalle, pitää etsiä isompaa tilaa. Hani Cafe’chissä on kyllä jonkin verran asiakaspaikkoja, kesällä kadun puolellakin, mutta se sopii parhaiten kahden-kolmen hengen lounastukseen. Niinpä hoksasin ehdottaa tätä työkaverille, kun teimme kevätkauden viimeistä podcast-nauhoitustamme.
Suomessa löytyy aika monta ravintolaa, jotka tarjoavat hyvää Lähi-idän keittiöiden ruokaa (näin hyvin löyhästi maantieteellisesti määritellen). Nimenomaan persialaiseksi ravintolaksi itseään kutsuvia on tainnut arvioissani osua aiemmin kohdalle vain yksi, helsinkiläinen Banu Cafe & Bakery, johon ihastuin ensi visiitillä. Hani Cafe’chi vei minut kuitenkin vuosikymmenten taa, muistojen tielle. En ole koskaan käynyt muinaisen Persian alueella, mutta ollessani siviilipalveluksessa Oulun vastaanottokeskuksessa 1990-luvun alussa tutustuin ihmisiin, jotka kuvasivat itseään nimenomaan persialaisiksi. Heidän kotikeittiönsä antimien kautta tutustuin moniin uusiin makuihin. Tällä buffetlounaalla palasin sinne, yli kolmenkymmenen vuoden päähän.
Ravintolan kotisivuilla buffetista saa aika lihaisen vaikutelman, mikä on harmi, sillä vegaanista ruokaa löytyy reippaasti, ja kaikki on merkitty hyvin selkeästi. Ruokien painopiste on jopa hallitsevan vegaaninen, vaikka liharuokiakin on tarjolla.
Lautaselleni päätyi lämpimältä puolelta halkaistuista herneistä tehtyä muhennosta sekä okra-sienipataa. Juuri okraan muuten ihastuin Oulun vuosina ja laitoin sitä ruoaksi kotonakin vuosia, kun sain sitä pitkään tutusta kaupasta kuivattuna narussa, kuin helminauhassa. Se on vissiin vähän ”hankittu maku”, mutta minulle se on tärkeä ja nostalginen. Lisukkeena oli sahramiriisiä ja tillillä maustettuja perunoita.
Salaattipuolelta otin pinaattia, ihanaa shirazi-salaattia kurkusta, sipulista ja tomaatista sekä kaalisalaattia, joka sekin heitti minut suoraan Oulun vuosiin. Silloin rakastuin tällaiseen jännästi suolaiseen ja happamaan kaalisalaattiin, jota yritin opetella tekemään – koskaan en oppinut ihan kunnolla. Tilli, joka on tärkeässä osassa monissa tuon laajan maailmankolkan ruuissa, toi hienon säväyksen. Erikseen on mainittava vielä ihmeellisen hyvä sahramilla ja kardemummalla maustettu porkkanahillo, jonka takia pelkästään tuolla kannattaa käydä, sekä oivallisesti marinoidut, hieman kitkerät oliivit, eli juuri sellaiset, joista pidän. Paprikassa haudutettu tofu oli kiva lisä etenkin lounaan ravitsemuksellisessa mielessä, mutta ruokalajeista se jäi vähiten mieleen.
Maustaminen oli kautta linjan hienovaraista ja ruoat sopivat hyvin yhteen. Kaikessa oli lempeä kotiruokamainen tunnelma. Tänne palaan.
Hani Cafe’chi
Liisankatu 3
Helsinki
ma suljettu
ti–su 11–18