2.8.2025

Kesäkuussa Tampereen Näsilinnankadulle aukesi pieni italialainen trattoria. Se sijaitsee Kauppa-aukiolla, ja tuosta pienestä aukiosta eli ”piazzettasta” paikka on nimensä saanut. Minulle rakkaan Culinaria keittiöelämää -kaupan pitäjä kerkesi ylistää ravintolaa tuoreeltaan, joten pakkohan sinne oli päästä. (Culinaria on sivumennen sanoen ehdoton vierailukohde Tampereella ja korvaamaton osa kotikeittiötäni jo 20 vuotta.)

Meininki oli alusta alkaen niin roomalaista, että kaukokaipuu iski samaten. Oma italian kieleni on ruostunut toivottomasti, mutta oli mukava edes vähän verestää sitä ennen kuin monimutkaisemmissa asioissa piti siirtyä englantiin. Paikan pitäjällä oli mahtava innostunut energia ja juuri sen kaltainen italialainen innostus kunnon raaka-aineisiin ja rakkaus oman kotiseudun ruokaan, joka kuitenkaan ei käänny arroganssiksi. Vierailusta jäi jo sikäli hyvä mieli, joskin totesin, että aikaa täytyy löytää kielitaidon vetreyttämiseen, jos joskus pääsisi taas reilaamaan läpi Euroopan.

Vegaanisena löytyi listalta klassinen hieman tulinen tomaattikastike eli arrabbiata, ja kuten asiaan kuuluu, penne-pastalla. Kyselin, ja myös tavallinen tomaattikastikepasta onnistuu, ja kokin mukaan hän voi rikastaa sitä esimerkiksi munakoisolla. Samaten risotto onnistuisi vegaanisena, sillä hän keittää oman liemensä keittiön ”hävikkivihanneksista” eli tekee sen juuri niin kuin pitääkin. (Mekin keitämme litrakaupalla lientä pakkaseen parsasatomme ”puisista” osista.) Hän oli erityisen ylpeä siitä, että hänen keittiössään asioita ei mene haaskuun. Hienoa.

Arrabbiata oli oikein onnistunut. Se oli juuri sellaista hyvää arkista ruokaa, jota olen saanut monissa roomalaisissa trattorioissa kuten kestosuosikissani L’Archettossa. Jos pitää yksinkertaisesta italialaisesta ruoasta, tykkää tästä varmasti. Kyselin myös listan vaihtuvuudesta, esimerkiksi ehdottomasta suosikistani spachetti con aglio, olio e peperoncino, eli käytännössä spaghetti maustetulla oliiviöljyllä, ja hän lupaili sen suuntaista syssymmälle. Juuri näin hyvä pieni trattoria toimii: lista on pieni mutta kauden tuotteiden mukaan muuttuva.

Jälkkäriksi tilasin suosituksesta kupillisen mansikkasorbettia, joka oli peräisin uudesta sardinialaisesta kahvilasta Karalis, jota en ole testannut. Ja huhhuh! Olin unohtanut, millaista kunnollinen italialainen sorbetti on. Suomessa sorbetit tahtovat olla lähempänä granitaa, jäisiä ja rakeisia. Tämä oli, kuten kuuluu, koostumukseltaan kermaisen pehmeää, ja aidon tuoreen mansikan maun maistoi. Lähimmäksi tätä ovat päässeet Suomessa Porin Jätskibaari Vohveli ja Turun Gelateria Nuvole, mutta kyllä tämä ylitti nekin reippaasti.

Buonissimo ja kaikkia sen tapaisia asioita.

Piazzetta Romana
Näsilinnankatu 30
Tampere

ma–pe 11–14, 16.30–20.30
la 13–20.30
su 13–17

(Arviota kirjoitettaessa ei vielä verkkosivua tai vastaavaa.)