Päämatkakohteeksi valikoitui tällä kertaa Torino, sillä armas kummipoikamme on opiskelemassa siellä. Yllättäen kävi myös ilmi, että Torinossa on eläväinen vegaaninen skene! Müncheniin halusimme ehdottomasti palata sekä taiteen että viime reissun ruokakokemusten takia, samoin Venetsiaan, ja koska junalakon takia Hampuri jäi viimeksi pitkälti näkemättä, sinne varaisimme vähän aikaa. Kaikkiaan matkan reitti muodostui seuraavanlaiseksi: Tukholma–Kööpenhamina–Hampuri–Heidelberg–Zürich–Como–Torino–Venetsia–München–Hampuri–Kööpenhamina–Tukholma. Osa näistä tosin oli vain vaihtopysäkkejä tai yöpymispysähdyksiä, mutta kaikissa kerkeäisimme syödä jotain, ja sehän tässä on tärkeintä.

Sunnuntai, 8.3.: Viking Grace

Koska olen 1970-luvun lapsi, edustaa ruotsinlaivan buffetti minulle edelleen jonkinlaista luksuksen huippua, vaikka tiedänkin sen olevan harhaa. Meidän perheemme matkusti Ladalla pitkiä reissuja Suomessa ja Pohjoismaissa, ja ruokapuoli oli useimmiten eväsleipiä, pussikeittoa, leirintäalueen nuotiolla grillattua makkaraa ja sen sellaista. Mutta laivamatka: miten ihmeellistä se olikaan!

Viking Gracen buffetissa vissiin saisi tilattua erillisen pääruoan, tai ainakin viimeksi paluumatkalla tilasin sellaisen Viking Glorylla. Päätin kuitenkin jättää sen nyt väliin ja keskityin buffetin antimiin, jotka olivat minusta riittävän laajat. Pienissä kipoissa tarjottiin erikseen tofu-broccoliniannoksia, jotka olivat varsin kelpoja. Buffetista löytyi vegaanisia mätejä ja kaurafraichea, joita oli kiva syödä suolaisten keksien kanssa. Kylmien ruokien puolella suosikki oli paahdettu paprika Mö chavrella – erinomaista! Muuten löytyi kivasti eri tavoin maustettuna naurista, kurpitsaa, tarhapapua, kaali-karviaissalaattia, punajuurta, kukkakaalia sekä tryffelimaustettuja linssejä. Kaikki olivat mainioita. Ainoa heikko esitys olivat paahdetut kikherneet, jotka olivat liian kovia syötäviksi. Sanoisin, että viime reissun laivabuffeteihin verrattuna maut olivat nyt monipuolisempia, eikä majoneesi hallinnut kokonaisuutta kuten silloin. Merkinnät olivat myös ilahduttavan selkeitä.

Lämpimällä puolella kaura-härkäpapupaistos oli varmaan tarkoitettu lisukkeeksi, mutta apulialaisen köyhän keittiön ystävälle se kävi pääruoasta. Tykkäsin tosi paljon. Löytyi myös rakuunaista porkkanaa ja unikonsiemenistä palsternakkaa sekä lasten puolelta kukkakaalisiipiä, punajuuripyöryköitä ja ranskiksia. Tulin erittäin kylläiseksi, ja kyllä sitä hanaviiniäkin ihan mieluusti lipitti. Paria jälkkäriäkin löytyi, lakritsi-sitruunamoussea ja pieni tyrnileivos.

Maanantai 9.3.: Tukholmasta Hampuriin

Viime reissulla olimme joutuneet melkein juoksemaan läpi kaupungin Kööpenhaminan junaan, sillä kurja sää ja raksatyömaat sotkivat liikenteen, eikä satamabussi saapunut ajallaan. Tästä viisastuneena otimme myöhäisemmän junan, ja mukavalla kelillä oli kiva kävellä läpi keskustan rautatieasemalle. Joimme siellä kahvit ja söimme voileivät – ei mitään isompaa, sillä olimme tilanneet SJ:n pikajunaan lounaan.

Junan pasta-annos tarjottiin kylmänä, eli se oli pikemminkin pastasalaatti, ja varsin onnistunut sellainen. Pasta oli hieman tomaattista, sen kyljessä oli erinomaista ”feikkikanaa”, joka muistutti aikanaan Suomessakin myynnissä ollutta nyhtöhernettä, sekä paistettua munakoisoa ja muita vihanneksia, ja hieman tuoreitakin. Jälkkärikin löytyi, oikein kiva suklainen mutakakku. Täysjyväinen leivänpala toi ateriaan täyteläisyyttä. Kyllä tästä mieluusti maksoi.

Kööpenhaminan asemalla on isot remontit käynnissä, joten valtaosa kioskeista oli kiinni. Odotellessa joimme kahvit ja tuoreista vihanneksista ja hedelmistä puristetut juomat – runsaasti inkivääriä, että virkistyisimme. 7-Elevenin kiskalta ostin ”Flavour Missile” -nimisen burriton junaevääksi. Siinä oli kokonaisten papujen sijaan paputahnaa, mikä toimi erinomaisesti. Tämä varmaan oli paras tämäntyylinen kiskakääryle koskaan.

Hampurissa olimme perillä iltamyöhään ja kirjauduimme tuttuun omaleimaisen ihanaan Fürst Bismarckiin. Ilokseni kuulin, että toive vegaanisesta aamiaisesta oli mennyt sittenkin perille! Suunnittelemamme intialainen ravintola ei enää olisi tarpeeksi pitkään auki, joten menimme hotellin viereiseen symppikseen italialaiseen ravintolaan Capri. Tilasin spaghetti pomodoron, ja tämä klassikko oli tehty yllättävän hyvin. Ruoassa oli kotoisa fiilis: ei ihmeellistä mutta kuitenkin parempaa kuin tosi monissa italialaisissa ”saapasmaan” ulkopuolella. Tomaattisoosi oli ihanan täyteläistä, soseutetun tuntuista. Alkuruoaksi tilaamamme leipäannos oli vähän semmoinen ja tommoinen. En varmaan palaisi tänne varta vasten uudelleen, mutta olin silti oikein tyytyväinen.

Maanantai 10.3.: Lähtö Hampurista

Fürst Bismarckin aamiaisella sain erilaisia leikkeleitä, vegaanista juustoa, paria Tartexia muistuttavaa tahnaa sekä soijajugurttia. Todella hyvä kattaus siis! Tällä aamiaisella päivä lähti hyvin käyntiin.

Asemalta ostimme mukaan vähän evästä, mm. bretzelit, mutta erityisesti mieleen jäi vegaanisen donitsiketjun Brammibalsin kioski. Tämän missasin viimeksi, kun se oli muistaakseni kiinni! Kioskin myyjä oli ihanan sympaattinen tyyppi, joka sai selvästi iloa minun innostani. Ostin kaksi täytettyä donitsia: porkkanakakun ja pistaasin makuisen. Nämä eivät olleet siis rinkulamaisia vaan pyöreitä munkkeja, joiden sisällä oli melkoisesti kreemiä. Aika Homer Simpsoniksi tunsin itseni, kun söin niitä junassa erinomaisen mukaan ostetun capuccinon kanssa. Silti: Brammibalsin donitsit eivät olleet liian makeita, eivät liian rasvaisia, vaan juuri kohdillaan. Niiden laatua kuvastaa, että pystyin ongelmitta syömään kaksi putkeen, vaikka en ole varsinaisesti makeansyöppö.

Sen verran päässä kuitenkin humisi, että asiantila oli myöhemmin pakko korjata bissellä ja vegaanisella currywurstilla (Plantedin makkarasta) junan baarivaunussa. Varsin hyvää tämä oli mutta ei kuitenkaan lähellekään Tampereen M&M Curry 510:n antimia.

Mitä sitten tapahtui? Sen kuulette ensi kerralla, kun saavumme Heidelbergiin.