Hyvä kurkku interraililla, osa 12: Kotimatka ja ruotsinlaivojen ruokavertailu

"Ruokaa peitti klassinen hieman hupsu läjä rucolaa, mutta alla oli varmaankin kukkakaalipyreen päällä lepääviä täydellisen pähkinäiseksi paahdettuja ruusukaaleja. Rakastan niitä näin laitettuina, ja tämä oli parhaita suorituksia pitkään aikaan!"

28.3.2023

Reissu olisi pian ohi. Olo oli haikea, mutta kotiin oli myös ikävä. Puutarhurisieluina olisimme toivoneet, että kevät olisi kerennyt kotimaassa vähän pidemmälle, mutta ei: saimme Tukholmassa kulkea Vikingin terminaalilla ihan yhtä lumisessa säässä. Talvivarusteita oli saanut kaivaa esiin rinkan pohjilta.

Astuimme laivaan ja menimme saman tien syömään, koska olimme varanneet buffetin ensimmäisestä vuorosta. Once more unto the breach.

Kuten tämän sarjan ensimmäisessä osassa lupasin, vertailen menomatkan Viking Gracen ja paluumatkan Viking Gloryn kokemuksia – puntaroin myös niitä vasten vuoden takaista syntymäpäiväreissuani Tukholmaan, jolloin kuljimme Silja Symphonylla.

Menomatkalla Viking Gracella söin vain kylmältä puolelta, sillä en halunnut tulla liian täydeksi. Edessä olisi aikainen herätys, siirtyminen rautatieasemalle Tukholmassa (josta tulikin melkoinen lumisohjovaellus) ja aikainen junamatka. No, tosi täyteen tulin silti. Pöydistä löytyi kahdenlaista munakoisosilliä, pikkelöityä fenkolia, ceasarsalaattia vegaanisella majoneesilla (tai siis salaatinlehtiä, krutonkeja ja aika hyvää majoneesia erillisissä astioissa), hummuskipposia, sieni-kaalipaistosta ja perunasalaattia. Muistaakseni oli myös jotain edamame-papuhässäkkää, kivoja hapankorppukeksejä ja merileväkaviaaria. Lasten puolelta löytyi ranskanperunoita, ja ehkä sipulirenkaat olisivat olleet vegaanisia (siellä ei ollut merkintöjä, jotka muuten olivat tosi tarkat). Kyllä tämän ja viinihanojen kanssa sai ihan aterian aikaiseksi.

Paluumatkalla ei tarvitsisi reippailla aamulla, vaan voisimme käppäillä Turun satamassa odottavaan junaan. Niinpä Viking Gloryn buffettiin astuessani tilasin kokilta vegaanisen pääruoan. En odottanut paljoakaan, mutta se oli oivallinen. Ruokaa peitti klassinen hieman hupsu läjä rucolaa, mutta alla oli varmaankin kukkakaalipyreen päällä lepääviä täydellisen pähkinäiseksi paahdettuja ruusukaaleja. Rakastan niitä näin laitettuina, ja tämä oli parhaita suorituksia pitkään aikaan! Kaalien kanssa oli savuista tofua ja paljon pinjansiemeniä. Tämä oli täysin ravintolakelpoinen pääruoka-annos, joten aivan ehdottomasti pääruoka kannattaa tilata, sillä lämpimällä puolella ei lasten rannnareita lukuun ottamatta löydy mitään. Kylmällä puolella tarjonta oli suunnilleen sama kuin paluumatkalla – ainakin hyvää coleslawia ja punakaalisalaattia lisäksi. Mutta ilman pääruokaa ei juuri mitään proteiinipitoista olisi löytynyt. Menomatkalla muuten merkinnät tuntuivat olevan selkeämpiä: paluumatkalla joutui vähän kyselemäänkin.

Pääruoan tilaaminen sujui helposti, ja se tuli pöytään ennen kuin ehdin paikalleni istumaan ensimmäistä salaattilautasta hakiessani.

Jälkiruoat eivät kummoisia olleet. Menomatkalla en muistaakseni syönyt mitään, paluumatkalla otin oikein hyvää hedelmäsalaattia ja kelvollista suolapähkinä-fudgea. Jossain välissä tarjolla on kait ollut vegaanista suklaamoussea: nyt ei osunut ainakaan kohdalle.

Miten tämä vertautuu vuoden takaisiin Siljan kokemuksiin? Siellä en kysynyt pääruokamahdollisuutta, joten kunnon vertailu ei onnistu. Toisaalta en myöskään kaivannut erillistä pääruokaa, koska pöydässä oli seitania (tosin ei järin kummoista), kvinoasalaattia, tofu-pinaattipiirakkaa, polentaa, grillattua munakoisoa, latva-artisokkaa, vegaanijuustoista pastasalaattia, paahdettuja hillosipuleita, ja jälkkäripuolella oli monensorttista. Pääruoka-asian jos sivuuttaa, Silja menee kyllä ehdottomasti ohi. Tietysti Siljan etuna on myös, että siellä voi valita fine dining -ravintolan, jossa oli oiva vegaaninen menu. Vikingillä Glorylla näköjään olisi löytynyt vegaaniset dumplingit yhdestä ravintolasta, toisesta portobellopurilainen.

*

Kiitoksia matkamuisteluseurasta, armaat lukijat. Kuten sarjan ensimmäisessä osassa mainitsin, vanhana ympäristöaktiivina ja nykyisenä ympäristötutkijana reissaan nykyään kotimaata kauemmas hyvin harvoin, eikä työkään toistaiseksi ole juuri matkaamaan laittanut. Jatkossakin siis Hyvästä kurkusta saatte lukea pääosin kotimaisia kokemuksia. Mutta sen verran sujuvaa ja mukavaa raiteilla viilettäminen oli, että varmasti vielä joskus on luvassa uusi interrail-arvioiden sarja. Sitä ennen täytyy kuitenkin hoitaa puutarhaa, säästää rahaa ja tietysti syödä antaumuksella Suomessa. Onneksi nykyään vegaaninen kulinaarinen kaukomatkailu onnistuu täällä erinomaisen helposti.

Jos tulee ikävä Italiaan, voin mennä Daily Doseen, Nomadiin, Bastaan tai Osteria dei Gustiin. Oivallisia kasvisbuffetteja on täälläkin: Papu ja Pata, Sen Viet, Banu Cafe, Brindavan sekä tietysti rakas rakas Gopal. Hienon illallisen vegaaniravintolassa saa Magussa. Ja vaikka mitä muuta. Ei meidän täällä tarvitse kärvistellä.

Mutta kieltämättä täällä ei saa Apulian auringossa kypsentynyttä juuri kerättyä fenkolia tai nuoria härkäpapuja, eikä kukaan tee spaghetti all’assassinoa. Eikä mistään saa kunnon schnitzeliä! Weitermachen, kuten saksalainen sanoisi.

No map

Lue lisää näistä aiheista:

, , , ,

Uusimmat arvostelut

Uusimmat suositukset