4.1.2020
Pizzeria Luca toimi aiemmin Hämeenkadulla entisissä Pizzariumin tiloissa. Olin kovasti ihastunut ravintolaan ja vakuuttunut, että sieltä sai kaupungin parasta vegaanista pizzaa. Ortolana oli mielestäni liki yhtä hyvää kuin roomalaisessa Gatta Mangionassa. Kun kiitin ravintolaa myöhemmin kokemuksesta, he ilahtuivat vertailusta ja kertoivat tykästyneensä samaiseen Rooman napolilaiseen keitaaseen. Tuntui mukavalta. Kokeilin jokaisen listan vegaanisen pizzan, ja kaikki olivat hyviä. Ja vaikka tällainen napolilainen tyyli (roomalaisella otteella) ei innostaisikaan, ihan objektiivisella otteella nämä olivat tuolloin selvästi lähinnä italialaista esikuvaa Tampereella. Sitko toki on lähellä myös ja myöhemmin löysin Il Poston.
Ehdin myös taannoin käydä Helsingissä Lucan Lauttasaaren ravintolassa marinaralla ja olin varsin tyytyväinen. Siksi tämän arvion kirjoittaminen tuntuukin niin ankealta eronteolta entiseen.
Luca siirtyi Frenckellin aukion tiloihin viime vuoden maaliskuussa, mutta ehdin syödä siellä vasta nyt tammikuussa. Elämä vie Tampereelle nykyään syömään niin harvoin entiseen verrattuna. Ilmeisesti alkujaan ravintolassa ei ollut vanhaan tapaan erillistä vegaanista listaa. Jossain vaiheessa kuitenkin huomasin innostuneena, että ketju oli lanseerannut vegaanisen valikoiman, joka olisi nimenomaan Tampereella laajimmillaan. Sehän kiinnostaisi! Pari käyntiyritystä kariutui aikatauluvastoinkäymisiin, mutta nyt vuoden alussa pääsimme vihdoin vaimon kanssa istahtamaan pöytään.
Päädyin tilaamaan vegaaniselta listalta Viva La Vegan -pizzan, sillä pizza bianca kiinnostaa aina. Ainesvalikoima oli myös kiinnostava: perunaa, artisokkaa, kesäkurpitsaa, minttua, sitruunan kuorta ja roseepippuria. Perunapizzat ovat parhaimpien yksittäisten pizzakokemusteni joukossa, joten olin innoissani.
Valitettavasti pizzan saavuttua pöytään olin varovaisen hämmentynyt, ja maistellessani tunne vaihtui ankeudeksi ja pettymykseksi. Ensinnäkin pizzataikinasta puuttui täysin se paahtunut, melkein palanut ”kuplamaisuus” reunoilta, mutta kuitenkin se oli paistunut kauttaaltaan – siis myös täytteiden alta – kuivaksi kovaksi pinnaksi. Kun tällaisessa pizzassa on tottunut, että pizzasta voi halutessaan melkein repäistä palasen, nyt täytyi nähdä vaivaa veitsen ja haarukan kanssa.
Täytteissä oli myös ongelma: minkäänlaista paistopintaa ei ollut syntynyt, ei mitään pizzauunissa käymisen tuntua. Sen lisäksi kokonaisuus oli kauttaaltaan melko mauton – suolaa ei ollut oikeastaan yhtään, ja täytteet eivät olleet nähneet pisaraakaan öljyä, mikä tietysti osaltaan selittää paistopinnan puutetta sekä pizzataikinan kuivumista täysin täytteiden alta. Mainoskuvat ovat toki mainoskuvia, mutta kun omaani vertaa Viva La Veganan kuvaan Lucan sivuilla tai ravintolan Facebook-sivujen muuhun vegaanipizzojen kuvastoon, melkein itkettää harmista. Voisin myös vannoa, että pizzasta oli unohtunut sitruuna. Kävin piskuisia palasia maistellen läpi, mutta mielestäni kaikki löytämäni olivat perunaputua.
Kuten olen ennenkin maininnut, olen niitä suomalaisia, joille tulee häpeän ja paniikin ahdistus, kun täytyy sanoa ravintolassa jotain negatiivista ruuasta. Mutta nyt oli pakko sanoa, että pizza oli jäänyt puolitiehen. Tarjoilija oli kyllä hyvin huolehtivainen ja sympaattinen. Alkuun hän oletti pettymykseni juontuvan siitä, että olin tilannut juustottoman pizzan, mutta selitin tietysti, että kyllä minä ihan oikeasti vegaanista pizzaa halusin ja olen syönyt tähän lajityyppiin kuuluvia melko paljon. Sitten tarjoilija ymmärsi minun olettavan, että pizzasta puuttui aineksia (no puuttui mielestäni sitruuna, mutta tarjoilija oli eri mieltä). Lopulta hän kuitenkin uskoi pettymykseni juontuvan siitä, että pizza oli tehty huonosti. Pizzaa ei olisi mitenkään voinut korjailla (mitä tarjoilija ehdotti), eikä tämä ankeudestaan huolimatta täysin pilallista ollut, joten en halunnut uutta pizzaa. Lähinnä halusin vain viestiä, että nyt ei mennyt kyllä ihan putkeen. Saamani oliiviöljyn ja suolan avulla sain pizzasta sellaisen, että sen jaksoi syödä, toki vailla suurta mielihyvää.
Huomionarvoista tässä oli se, että vaimoni juustopizza oli kuulemma erittäin onnistunut, ja ulkonäöltään se oli juuri sellainen kuin italialaisissa tämän koulukunnan ravintoloissa.
Mietin pari päivää, kirjoittaisinko tästä kokemuksesta vai kävisinkö ensin testaamassa uudelleen siltä varalta, että kohtasin työtapaturman. Näin olen toiminut joskus aiemminkin vastaavissa tilanteissa. Mutta sattumalta seuraavana päivänä rakas ystäväni kertoi tismalleen samanlaisesta kokemuksesta saman La Viva Veganan kanssa. Päätin kysyä kokemuksia Facebookin Vegaaninen Tampere -ryhmässä, ja sain välittömästi joukon kertomuksia huonoista kokemuksista. (Eikä kommenttien sävy ollut yhtä lukuun ottamatta sellainen ruoan haukkumisesta nauttiva kuten joissain verkon ankeammissa paikoissa.) Eli selvästi uudessa Lucassa on vegaanipizzojen kanssa laajempi ongelma.
Harmittaa kovasti, jos aiemmin niin rakas ravintola on lähtenyt näin vikasuuntaan. Kyllä varmasti vielä jossain vaiheessa, kun aikaa löytyy, käyn testaamassa jotain listan pestoisista pizzoista, ja kai perinteinen pizzerian mittatikku marinara täytyisi testata. Mutta tämän kokemuksen pohjalta ravintolaa ei voi mitenkään suositella.
No, negroni oli ihan hyvä. Tarpeeksi katkeroa minun makuuni.
Pizzeria Luca
Frenckellin Aukio 4
Tampere
ma–ke 16–22
to 11–22
pe 11–23
la 13–23
su suljettu