15.9.2020
Italialainen ravintola Piemonte on toiminut Tampereella jo yli kymmenen vuotta, mutta en ollut koskaan aiemmin käynyt siellä kuin viinilasillisella kuuntelemassa ystävän musiikkiesitystä. Pohjoisitalialaiseen tyyliin ravintolan ruokalista ei lähtökohtaisesti ole ollut kovin antoisa vegaaniselle ruoalle – italialaisissa aluekeittiöissä sellaiset löytyvät pikemmin eteläisiltä alueilta sekä esimerkiksi joistain roomalaisista klassikoista. Vegaanisen illallisen olisi varmasti saanut järjestymään etukäteen tilaamalla, ja minun oli pitänyt kokeilla monta vuotta. Mutta kun vegaanista ruokaa on nykyään tarjolla niin monissa paikoissa ilman etukäteissäätöä – voisi jopa sanoa että kohta enemmistössä ravintoloista – se oli jäänyt.
Viikko pari sitten kuulin kuitenkin ystävältäni, että ravintolan ruokalistalla oli ollut jonkin aikaa vakiannoksena vegaaniset kasviskroketit, ja kuulemma kesälistalla oli ollut toinen vegaaninen annos. Päätin mennä testaamaan mahdollisimman pian, sillä tasokasta pizzaa lukuun ottamatta kunnollista italialaista ruokaa saa suomalaisista ravintoloista hakemalla hakea – vegaanisesta puhumattakaan. Piemonte oli juuri saanut uuden omistajankin, niin ensimmäinen arviovierailu osui varsin sopivaan kohtaan.
Tulimme vaimon kanssa syömään aivan alkuillasta, heti ravintolan avauduttua, eikä suunnitelmissa ollut pitkän kaavan illallinen. Niinpä tilasimme pelkät pääruoat. Antipasti- ja primiosioissa mitään vegaanista ei listalla olekaan, mutta varmasti jonkin alkuruoan olisi saanut säädettyä. Tilasin kasviskrokettiannoksen, ja juomaksi tarjoilija suositteli piemontelaista barberaa. Olen urautunut punaviineissä liiaksi eteläisiin vahvoihin punaviineihin, joten oli tosi mukava kokeilla pitkästä aikaa jotain erilaista. Vaimo otti pienen lasillisen mineraalista chardonnayta. Se oli täydellistä.
Ulkonäöltään kasviskrokettiannos muistutti kahta isoa arancinoa punajuuri-salaattipedillä. Kroketit eivät kuitenkaan sisältäneet riisiä vaan kikhernettä ja valkopaputahnaa, ja punajuuri-salaattipedin kätköissä oli Italian keittiöiden moninaisuudesta muistuttavia hasselpähkinöitä ja rusinoita. Salaatti oli mehevöitetty herukkavinaigrettella.
Kroketeissa oli paksu ja rapea kuori – toisessa ehkä aavistuksen kova, toisessa täydellinen, molemmissa hyvän makuinen – ja sisällä pehmeää papumassaa. Yksinään kokonaisuus olisi ollut turhan tuhti ja kuivakka, mutta mehevän kirpeän salaatin, rusinoiden makeuden ja hasselpähkinöiden karvauden kanssa maku kantoi läpi koko aterian. Suolattu punajuuri toi makuun maanläheisyytä ja rautaisuutta. Tarjoilijan viinisuositus sopi annoksen kanssa yhteen täydellisesti, ja ruoka-ainesten mittasuhteet olivat kunnossa: jokaiseen haarukalliseen sai mukaan kaikkea. Olin todella tyytyväinen. Laadukkaita pizzoja lukuun ottamatta olen saanut tämän lisäksi kunnollisen italialaisen illallisen vain Vaelsassa Helsingissä (odotan kyllä innolla tulevaa illallista Daily Dosessa).
Lopetin illan asiaankuuluvasti kahvin ja laadukkaan kirkkaan grappa moscaton kanssa. Vaimo söi sorbettia kuohuviinillä, ja se oli herkullista.
Tämä oli erinomainen ensimmäinen vegaaninen kokemus varsinkin ravintolalta, jolle vegaaninen ruoka on ollut vierasta vuosikymmenen ajan. Toivon ja odotan innolla sitä, että keittiö innostuu kokeilemaan erilaisille italialaisten köyhien keittiöiden ”vahingossa vegaanisilla” annoksilla, joita löytyy lukemattomia. Muutenkin jännityksellä odotan, millaista tuleman pitää. Luotettavaa ja oivallista italialaista ravintolaa olen etsinyt vuosikausia.
Piemonte
Suvantokatu 9
Tampere
ma suljettu
ti–pe 11–14, 16–23
la 16–23
su suljettu