29.1.2021
Viinikassa toimiva hotelli-kahvila Lillan avasi lokakuussa täysin yllättäen fine dining -ravintolan Lillan Köket. Tapahtuma olisi näinä poikkeusaikoina jäänyt minulta varmasti huomaamatta, mutta onneksi satuin lukemaan Aamulehden pääosin ylistävän arvion. Ravintolan keittiömestari oli kunnostautunut helsinkiläisessä Chapterissa, jossa olin nauttinut aikanaan ihastuttavan pitkän kaavan lounaan. Aamulehden arviossa kerrottiin myös ravintolan erikoistumisesta italialaisiin ”natuviineihin” – tosin harvinaisen happamaan sävyyn. Pariskuntamme sen sijaan on niin ihastunut juuri tämän tyylin viineihin, että meitä se kiinnosti. Niinpä ostin meille joululahjaksi lahjakortit kasvismenulla ja juomapaketilla.
Kun joulun jälkeen olimme palanneet arkeen, päätimme varata illallisen tammikuiseksi perjantai-illaksi. Olin etukäteen varmistanut, että minun kasvismenuni tarjottaisiin vegaanisena. Tosin iloisia uutisia: meille kerrottiin paikan päällä, että jatkossa ravintola lanseeraa myös erillisen vegaanisen menun! Kaiken kaikkiaan ravintolan viestintä oli ystävällistä ja avuliasta ja palvelu muutenkin joustavaa. Kun jouduimme säiden takia tulemaankin autolla paikalle, vaimon viinipaketti käytettiin kätevästi alkujuomiin, kahveihin ja vaimon ruokajuomaan.
Tunnelma ravintolassa oli rauhallinen ja lämmin. Vanha hirsiseinä pöytämme vieressä antoi kotoisan tunnun, pöydät oli kukitettu, musiikki soi juuri sopivan hiljaisesti ja sisustuksessa oli viehättävää vanhanaikaisuutta ja majatalomaista tunnelmaa.
Nostan heti kärkeen viinimenun, joka oli tähän mennessä kiinnostavin, monitahoisin ja paremmin ruokaan sovitettu kuin missään muussa ravintolassa. Olemme juoneet erinomaisia tämän tyylisiä viinejä muun muassa Grönissä, sekä sittemmin valitettavasti lopettaneissa ravintoloissa Maannos ja Villd (ruokapuolella ravintola toi mieleen Maannoksen myös monessa kohtaa – siellä oli samanlainen skandinaavinen ja kasvisvoittoinen linja). Mutta Lillanin viinitoimittaja Vino Nostrumin valikoimasta koostettu kokonaisuus oli häikäisevän hieno. Kaikille tämän tyylin viinit eivät tietenkään maistu, mutta suosittelen kokeilemista mitä lämpimimmin.
Alkuun nautin lasillisen raikasta mutta täyteläisen makuista kuohuviiniä, joka sameudessaan muistutti ulkonäöltään hieman jopa kuplivaa simaa. Se oli jo itsessään hyvää, mutta maku tuki oivallisesti talon hapanjuurileivän kanssa tarjottua seesamitahnaa. Tahna oli varsinainen taidonnäyte, sillä vaikka taustalla tuntui tahinimainen humina, kokonaisuudessa maku oli yllättävän pirteä.
Juomapaketin ensimmäinen juoma oli punaviini. Koska en ole viinintuntija, en edes yritä analysoida niitä tarkemmin, mutta raikas aromi tunkeutui suun joka kolkkaan. Ensimmäisessä ruokalajissa täyteläinen pehmeä punajuuri sai vastapainoa savuisesta kaurakermasta, ja salviaöljyn pyöreä maku toi kaiken yhteen. Viinikoplaus oli, kuten sanottua, täydellinen. Leipääkin oli onneksi jäänyt hieman, niin saimme nautittua viimeisenkin pisaran punajuurisen balsamicon ja savuisen kerman sekoitusta lautasen pohjalta. Häpeämättömästi otimme myös jälkiruokalusikan käyttöön tässä ja muissakin annoksissa, mikä kertoo makujen koukuttavuudesta.
Seuraavaksi juomapaketissa oli vuorossa oranssi viini. Niiden joukosta ovat tähän mennessä löytyneet selvät suosikkimme ”natuviineissä”. Tämäkin oli oivallinen mutta täysin erilainen ja vielä paljon vaikeampi, hyvässä mielessä. Yleensä oranssit viinit ovat tuoneet meille mieleen meren rannalla puskasta poimitut jo jäätymään päässeet tyrnimarjat, mutta tässä mielleyhtymää ei löytynyt. Kirpeä viini oli, mutta hyvin erilaisella ja vaikeasti kuvattavalla tavalla. Se antoi juuri sopivan tuen toiselle annokselle, jonka pääosassa oli kurpitsa. Mison kanssa paahdettuun kurpitsaveneeseen oli saatu makeudelle tarpeeksi suolaisuutta vastapainoksi, ja rapsakka tattari toi mukaan rapeutta. Annoksesta löytyi myös paksoita ja shimeji-sieniä, ja mison makua sai myös kaurapohjaisesta pyreestä. Jokainen suupala oli täydellisessä tasapainossa.
Seuraavaksi lasiin kaadettiin huomattavasti tymäkämpää punaviiniä, jonka tuoksua vaimo kuvasi sienimetsäiseksi, mikä olikin oivallinen luonnehdinta. Viinin tuoksu oli todella omaleimainen, ja ihan tämän makuista punkkua en ollut koskaan juonut. Liian hyökkäävä se ei kuitenkaan ollut, joten se ei jyrännyt annoksen yli. Tämä oli neljästä suolaisesta annoksesta ehdottomasti yksinkertaisin. Palsternakka-juuriselleriannos oli kyllä oikein hyvä, ja kuusen herkkä aromi toi siihen monitahoisuuttakin. Näistä se kuitenkin ihastutti meitä selvästi vähiten. Ehkä jokin yhdistävä elementti jäi puuttumaan. Annoksesta jäivät erityisesti mieleen paahdetut palsternakkakiekot, joihin oli saatu juurekselle aivan uudenlainen maku. Juuriselleri sen sijaan oli yllättäen annoksessa rapsakkana, melkein tuoreen makuisena.
Tarjoilija kuvasi seuraavaa valkoviiniä ”suolaiseksi”, mikä oli varsin osuvaa. Pääosin juomapaketin viinien rypäleet olivat minulle tuntemattomia, mutta tässä tuttu pecorino oli hyvin tunnistettavissa. Tämä oli ehdottomasti paras pecorino, jota olen maistanut. Annos oli riemuvoitto: täyteläistä ruispuuroa, pehmeäksi kypsennettyä purjoa, heinäsavuista kermaa – ja talon omaa tofua! Teimme vaimon kanssa nuorena tosi usein tofua, joten tuoreen tofun maku oli mukava palautus menneeseen. Tofuun oli saatu melkein munakasmainen rakenne ja pintaan paahteisuutta polttamalla.
Valitettavasti illan jälkiruoka, kaurapohjainen valkosuklaavanukas, oli täysi floppi. Vaimo ylisti omaa jälkiruokaansa, joka oli kaunis ja monitahoinen yhdistäen valkosuklaan ja paahteisen mallaksen aromit. Tuli vähän sellainen olo, että vegaanista versiota mietittäessä ideat olivat loppuneet kesken. Olemme syöneet niin loisteliaita vegaanisia jälkiruokia fine dining -ravintoloissa, että tämä oli harmittava puute muuten täydellisessä illassa. En kuitenkaan jaksanut juuri harmistua, sillä jälkiruoan kanssa tarjottu jälkiruokaviini oli ehdottomasti paras, jota olen koskaan maistanut. Tuoksu oli suorastaan tyrmäävä, ja tämä viini on varmasti liian ”jotain” monelle. Minulle se oli jumalten juomaa. Kokemus toi mieleen sen, kun ensimmäistä kertaa maistoin italiassa mirtoa, myrtin marjoista tehtyä likööriä. Ja varmasti jälkiruokaideatkin kehittyvät, kun vegaaniset versiot saavat enemmän huomiota omassa menussaan.
Tänne onkin palattava mahdollisimman pian kokeilemaan valmiiksi vegaanista menua.
Lillan Kök (Lillan Hotel & Café & Butik)
Kurjentaival 35
Tampere
to–la 17–22 (tieto tammikuulta 2021 poikkeusoloissa)