14.10.2020
Kirjoitin Grönistä runsaat pari vuotta sitten, ja silloin muistelin useita kertyneitä illalliskokemuksia. Vuonna 2018 päädyimmekin illastamaan suosikkiravintolassamme kolme kertaa. Viime vuodelta kertyi vain yksi visiitti, mutta muistorikas sekin. Nautimme koverrettuun kukkakaaliin piilotetuista kyssäkaalipalleroista vihreällä tomaatilla sekä herneannoksesta, joka oli kuin jättimäistä poksahtelevaa vihreää kaviaaria. Iltaan kuului myös yksi Grön-käyntiemme parhaimpia pääruokia. Kaksiosaisen sipuliannoksen aloittivat kevätsipulitempurat, joita seurasi ryvässipulin ja vihreän liitto huumaavalla sipuliliemellä.
Keväällä oli tarkoitus palata, mutta silloin koko maailman suunnitelmat menivät uusiksi. Ravintoloiden sulkeutuessa pelkäsin Grönin ja monen muun paikan puolesta, ja ostin illallislahjakortin minulle ja vaimolleni tulevia aikoja varten. Tuolloin oli vielä täysi arvoitus, milloin sen pääsisi lunastamaan – jos pääsisi lainkaan. Grönissä tämä surkea aika käytettiin hyväksi remontoimalla tila uuteen uskoon. Kesällä, kun tilanne näytti vielä hyvältä, varasimme syksylle illan ja toivoimme pääsevämme nauttimaan rakkaan ravintolan antimista. Onneksi pääsimme, sillä vietimme tähän mennessä hienoimman Grön-illan.
Ravintolatila oli uusittu tyylikkäästi, ja etenkin uudet tuolit ja pöydät tekivät kaltaiseni monin tavoin ison ihmisen onnelliseksi. Usein tyylikkäissä ravintolatuoleissa istumisen jälkeen nilkutan kotiin polvet kipeänä, mutta nyt kehoni oli tyytyväinen. Katossa riippuvat yrttikimput pehmensivät tilan kaikuja, jotka olivat aiemmin olleet hieman teräviä. Aterimien piilopaikat pöydissä olivat viehättävä yksityiskohta.
Keittiön väki tervehti kaikkia saapuvia asiakkaita iloisesti – sanottakoon muutenkin, että illasta jäi erityisesti mieleen tavallistakin parempi palvelu. Tarjoilijamme teki työnsä tyylillä, enkä muista yhtään niin täydellistä suoritusta koskaan, ehkä lukuun ottamatta erään roomalaisen ravintolan vanhojen tarjoilijoiden vuosikymmenten aikana hioutunutta vähäeleistä balettia keskellä ruuhka-aikaa. Juomasuositukset osuivat nappiin: etenkin aterian alkupäässä nauttimani oranssi viini oli parhaimpia maistamiamme lajityypissä.
Seitsemän ruokalajin menun aloitti tavalliseen tapaan leipäannos. Grönin ihana leipähän tulee talon omasta Way Bakerysta, jossa olen käynyt nauttimassa hämmentävän hienosta juurisellerileikkeestä. Leivän kanssa tarjottiin laventelilla maustettu hokkaido-kurpitsaa, chilistä tomaattiöljyä ja nokkostahnaa. Vaimoni, tomaattitarhurien tytär, ihastui etenkin tomaattiin. Minä taas äimistyin ennen kaikkea nokkoseen saadusta jopa merellisestä aromista – se muistutti erehdyttävästi merilevää. Makea kurpitsa oli herkullista, joskin laventelin aromia oli erittäin vaikea erottaa.
Seuraava annos oli kylmä fenkolilieminen keitto tomaateilla, marjoilla ja puutarhayrteillä. Olimme juuri äskettäin syöneet täydellisen pienen keiton Tampereen Berthassa ja äimistelleet, miten sellainen maku saattoi syntyä. Tämän kylmän keiton äärellä pähkäilimme samaa, vaikka ruokalajit eivät muuten toisiaan muistuttaneetkaan. Kaksi ehkä parasta ravintolakeittoa koskaan samassa kuussa! Tästä keitosta jäivät mieleen erityisesti uudessa ympäristössä tavattu lipstikka ja taiten puolikuivatut tomaatit. Kuivattujen tomaattien maine on vähän kärsinyt niiden ylikäytöstä ”italialaisessa” ruoassa, mutta kunnolla tehtynä ja oikeassa ympäristössä ne ovat hurmaavan herkullisia. Myös vihreää tomaattia oli käytetty annoksessa taitavasti. Jokainen lusikallinen oli monitahoinen makukimara.
Kolmas annos oli pieni mutta niin tulvillaan makua, että vietin sen kanssa pitkän aikaa. Talon korppuleivän päällä oli raakaa ja kypsennettyä kesäkurpitsaa, sinappista lehtikaalia ja kaalin kukkia. Syöminen oli onnellisen ristiriitainen kokemus, kun varjelin hentoa taideteosta käsissäni haukaten siitä varoen pieniä suupaloja, jotta voisin pidentää kokemusta mahdollisimman pitkään. Tätä kokemusta minun jäi ikävä.
Pääruoka oli edellisen kerran tapaan kaksiosainen. Paahdetussa sienivartaassa saimme maistaa sieniä aivan uudella tavalla. Grillattuihin metsäsieniin oli saatu uskomattoman vahva aromi. Tutut lajit maistuivat aivan uudenlaisilta. Tämä oli arvokas oppitunti myös omiin tuleviin sienestysaikoihin. Tarjoilijan suosittelema punaviini tuki kokemusta oivallisesti.
Pääruoan toinenkin osio oli naurettavan hyvää. Maa-artisokkaa, kaalia ja nokkosta yhdistävään ”ruusukkeeseen” oli saatu hieno hiilinen aromi, mutta erityisesti päälle lusikoidun kastikkeen monitahoiset maut saivat minut melkein hysteerisen iloiseksi. Paahdetun hiivan ja valkoisen parsan makuyhdistelmä oli niin huima, että olin aivan hilkulla heittää käytöstavat nurkkaan ja nuolla lautasen.
Tämän makupläjäyksen jälkeen suu raikastettiin samettikukkagranitalla ja lakalla, minkä jälkeen jälkiruoaksi nautittiin karviaisista tehtyä sorbettia ja ”vaahtokarkkijäätelöä”, joka oli ympäröity ketunleivillä ja peitelty samettikukkavaahtohunnulla. Unelmaista. Tarjoilija suositteli oheen makeaa rieslingiä.
Viimeiseksi pöytään kannettiin heinäkulho, jolla lepäsi syreenisiirapilla maustettu luumunpuolikas, karhunvatukka ja pieni terttu tyrnejä. Tässä järjestyksessä nautittuna ne johdattivat aterian päätökseen makeasta siihen samaan tuttuun kirpeyteen josta nautimme merenrantakävelyillä rakkaan vaimoni kotikylässä.
En tiedä, koska seuraavan kerran pääsemme Helsinkiin käymään, mutta hankin ehdottomasti uuden lahjakortin mitä pikimmin. Ajat ovat vaikeat ja epävarmat, ja rakkaiden ravintoloiden tukeminen nyt on tärkeää.
Restaurant Grön
Albertinkatu 36
Helsinki
ma–ti suljettu
ke–la 17–24
su suljettu