Muusa

"Pääruoakseni olin valinnut 'kalattoman keiton'. Onneksi päädyin tähän, sillä keitto oli ainutlaatuinen kokemus!"

23.11.2021

Kuten Hyvän kurkun lukijat tietävät, pidän tamperelaisesta Muusasta kovasti. Blogin puolella olen arvioinut sen kaksi kertaa, vuonna 2017 sekä vuonna 2020 – tuolloin kertasin lisäksi oivallisia kokemuksia, joita oli kertynyt blogin ollessa rakennustauolla. Olin pistänyt to eat -listalleni merkinnän, että uusinta-arviolle täytyisi tulla ehdottomasti pahimman pandemiahässäkän mentyä oli. No kaikenlaista erilaista vaihetta tässä on ollut, ja varmaan on tulossakin, mutta nyt kerkesimme vaimon kanssa vihdoin illalliselle. Minun oli pitänyt käydä jo aiemmin, mutta kohdalle sattui huonoa säkää, sillä kahdella edellisellä yrityksellä sattui niin, että paikka oli poikkeuksellisesti kiinni.

Ravintolapuolen kaikki pöydät olivat varattuja, mutta baaripuolella oli hyvin tilaa, ja siellä olemme ennenkin ruokailleet. Oikein mukava tila. Palvelu oli ystävällistä ja informatiivista, ja kaikki meni erittäin sujuvasti poikkeusolojen vaatimista järjestelyistä huolimatta. Otimme aperitiivit, minä negronin ja vaimo kirpeän vodkadrinkin.

Alkuruoaksi tilasimme pienen annoksen ihania bang bang -kukkakaaleja ja beanitilla täytetyt bao-sämpylät eli ”sticky buns”. Kukkakaalisiivet olivat yhtä ihania kuin ennenkin, ehdottomasti paras lajityyppinsä edustaja ja mukavan soosinen annos. Baot olivat herkullisia! Olen syönyt monensorttisia – taitettuja, umpeen leivottuja ja leikattuja. Nämä olivat viimeksi mainittuja sekä pehmeää hieman tahmaista tyylilajia, ja sen oivallisia edustajia. Täytteenä oleva beanit oli paistettu taiten, ja mandariini-chilisoosi toi hyvin makua. Ehdottomasti bao-kokemusten kärkijoukkoon meni! Lisukkeena oleva pieni som tam -salaatti tuntui kuitenkin hieman kodittomalta osalta annosta.

Pääruoan tuleminen kesti pitkään, sillä suuren seurueen tekemä tilaus tukki linjat hetkeksi. Henkilökunta oli kuitenkin erittäin huomaavaista ja tarjosi meille viinilasilliset pääruokaa odotellessa. Tällainen jättää aina hyvän mielen. Pääruoakseni olin valinnut ”kalattoman keiton”. Mietin pitkään sen ja munakoisoannoksen välillä, mutta koska olin juuri syönyt Jyväskylässä munakoisoa, halusin nyt jotain muuta. Ja onneksi päädyin tähän, sillä keitto oli ainutlaatuinen kokemus!

Keitto tarjottiin kahdessa osassa: syvän lautasen pohjalla rapeita mäiskyperunoita, paistettua osterivinokasta, caviartia, tilliä ja tilliöljyä. Kuuman kermaisen liemen sain kaataa itse sen päälle. Näin pääsin maistamaan muita aineksia ensin pelkältään ja sitten osana keittoa. Perunat olivat oivallisia, ja sienessä oli mukava suutuntuma, joskin makua ei ollut yhtään niin paljon kuin taannoisesssa Tuhdon annoksessa. Siitä huolimatta kaikkinensa annos oli yksi hienoimpia ruokakokemuksia tänä vuonna! En ole koskaan syönyt tämän tyylistä vegaanista keittoa: kermaiseen liemeen oli saatu syvää makua, ja sekoittuessaan tilliöljyyn aromi täydentyi hienosti. Kostutetun leivän kanssa se maistui huumaavalta.

Vaimon tilaama munakoisoannos ”Aubergenius” oli kovasti hänen mieleensä. Annoksen misokastike olikin todella herkullista, ja pidimme molemmat paistetusta helmicouscousista. Minun makuuni munakoisoa oli kuitenkin kypsennetty liian vähän, mutta olenkin erittäin ronkeli koison kanssa.

Jälkiruokaa oli pakko ottaa, kun listalla oli tiramisua limoncellokastikkeella. Vegaanista tiramisua olen ehkä joskus aiemmin maistanut, mutta tämä kokemus nousi ehdottomasti kärkeen ja jää muutenkin vegaanisten jälkiruokien eliittiin. Tiramisu oli yllättävän tiukkaa, eli se ei koostumukselta muistuttanut kauheasti esikuviaan, mutta se ei haitannut yhtään, päinvastoin. Tykkäsin koostumuksesta kovasti, ja makeutta ei ollut yhtään liikaa. Limoncellokastike oli jumalaista.

Juomasuosituksena oli limoncello, joten olihan sitä pakko kokeilla. Siitä täydet pisteet! En ole ehkä koskaan Suomessa saanut näin hyvää limoncelloa – täällä tahtoo olla tarjolla vain aivan liian makeita versioita, jotka eivät ole kyllin kirpeitä. Tämä pisti suun ”pupunristille”, kuten kuuluukin. Tuli oikein ikävä yhtä edesmennyttä lemppariravintolaa ja talon limoncelloa Roomassa.

Olen viettänyt täällä monta kivaa iltaa, ja tämä saattoi olla niistä paras.

Muusa
Olympia-kortteli
Satakunnankatu 10
Tampere

ma–to 16–00
pe 16–02
la 13–02
su 12–16 (brunssi)

Kotisivut

Facebookissa

Lue lisää näistä aiheista:

, , ,

Uusimmat arvostelut

Uusimmat suositukset