14.11.2023
Olen arvioinut tamperelaisen Muusan blogissa kolme kertaa, marraskuussa 2016, maaliskuussa 2020 sekä marraskuussa 2021. Ruoka on ollut aina hyvää. Hyvän kurkun Facebook-sivulla olen intoillut paikan antimista tämän lisäksi marraskuussa 2017 (oih, ”fohveli” & fudge!) ja joulukuussa 2017 (polentaranskalaiset!). Muusasta muodostuikin alusta lähtien yksi ehdottomista lempiravintoloista, joka oli myös konseptiltaan kivan omaleimainen. Se toi kaupunkiin baarimaiset ravintolat, joissa syöminen pitkän kaavan mukaan kuitenkin onnistuu – tämän tyylisiä on muista kaupungeista ollut vaikea löytää, mutta Tampereella niitä on ollut useita. Muusaa on ollut tosi helppo suositella kaikilla kaupungissa käyville kavereillekin. Sunnuntaisella brunssilla en ole vielä kerennyt käydä.
Tällaista taustaa vasten on tosi kurjaa joutua kirjoittamaan negatiivinen arvio. Tämä käyntikerta oli kuitenkin suunnaton pettymys – ja tietysti erityisesti juuri siksi, että olen rakastanut paikkaa yli kaiken. Olin ollut kaupungissa luennoimassa, ja jatkoimme kaupunkipäivää vaimon kanssa taidenäyttelyissä ja vaateostoksilla. Olimme suunnitelleet päättävämme päivän Muusaan, sillä vaimo oli katsellut ruokalistan kiinnostavia uutuuksia.
Alkuun valitsimme jaettavaksi pienen bang bang -kukkakaaliannoksen (valmiiksi vegaaninen) sekä listan uutuuden, polentakakkuset, jonka saa vegaanisena pyytämällä. Kukkakaalisiivet olivat yhtä hyviä kuin ennenkin, lajityyppinsä ehdoton ykkönen! Polentakakkuset sen sijaan olivat pettymys. Mielessä olivat aikanaan täällä syömäni rapsakat polentaranskalaiset, mutta nämä vanhan ajan kasvispihviä muistuttavat kakkuset olivat sisältä mauttomia ja tiiviitä, eikä minulla ollut pinnassa paahtuneen polentan suolaista popcornmaista makua (oih, Barin muistot punkevat pintaan!). Vaimon kakkusessa kuulemma pinnassa oli enemmän makua ja koostumusta. Sen sijaan punainen ”veduya-kastike” ei maistunut kummallekaan. Se oli todella ärhäkän etikkaista ja samalla karvasta. Creme fraichea (joka oli aika majoneesimaista) oli valtava määrä, ja kun kakkuset oli asetettu sen päälle, happamuutta tuli kummastakin yhtä aikaa. Paistetut vegaanisen salamin viipaleet olivat kyllä hyviä, mutta eivät ne annosta pelastaneet.
Minulla oli pääruokana valmiiksi vegaaninen kha soi -keitto vegekanalla. Paksoi oli korvattu broccolinilla, mikä oli ihan ok minulle. Vegekanaa oli annoksessa paljon, ja se oli erittäin hyvää. Valitettavasti muuten annos oli vain huono. Liemi oli haaleaa, siitä puuttui suolaa, se oli aika öljyistä ja ennen kaikkea siinä maistui kurkussa karvas huonosti kypsennetty currytahna. Söin lientä vain hieman. Riisinuudelit annoksessa jäivät myös mauttomiksi, kun kuuma liemi ei tuonut niihin makua ja loppukypsentänyt niitä. Onneksi vegekanat tosiaan olivat hyvää, niin saimme vaimon kanssa siitä yhdessä hyviä makuja.
Vaimon pääruoka-annos oli nimittäin niin huono, että siitä oli pakko antaa palautetta. ”Muusan iskender” -annos vegaanisena versiona oli varmasti hieman vajaa alkuperäisestä, mutta en usko alkuperäisenkään olevan järin hyvä. Seitankoftat olivat huonoa seitania: tiivistä, kuivaa ja mautonta. Tässäkin annoksessa punainen kastike – jota oli valtavasti – oli erittäin hapanta ja samalla karvasta. Myöskään leipä ei kovin kummoista ollut. Tätä annosta emme syöneet loppuun.
Tästä jäi sellainen tuntu, kuin olisimme käyneet jossain ihan muussa ravintolassa. Toivon kovasti, että tämä oli väliaikainen notkahdus, keittiön huono päivä. Mutta ainakin kofta-annos oli jo lähtöidealtaan huono. En haluaisi menettää Muusaa.
Muusa
Satakunnankatu 10
Tampere
ma–to 16–00
pe 16–02
la 13–02
su 12–16 (brunssi)