16.6.2025
Sörnäisissä sijaitseva The Bull & The Firm on näköjään toiminut jo vuodesta 2018, alkujaan baarina. Helsingin Sanomien jutun mukaan se muuttui jo nelisen vuotta sitten ruokaravintolaksi. Jostain kumman syystä paikka ei ollut osunut tutkaani laisinkaan tätä ennen.
Ravintolatila Kulmavuorenkadulla on kyllä minulle kovin tuttu. Tässä sijaitsi aikaisemmin ikimuistoinen tapasravintola Kombo, joka lopetti vuoden 2017 lopulla. Kaipaan sitä edelleen. Alkujaan Kombo toimi viereisessä pienemmässä tilassa, mutta Tampereelta Helsinkiin siirtyneen Veganissimon lopetettua se siirtyi tähän isompaan kellaritilaan. Armaat ystäväni asuivat pitkään tällä kadulla, ja työporukkamme toimisto oli alkujaan tuolla suunnalla kaupunkia, joten noilla kulmilla tuli liikuttua paljon. Sittemmin olen liikkunut Sörnäisten suunnalla vähemmän, mutta onneksi törmäsin ylistykseen The Bull & The Firmin antimista tuttuni somepäivityksessä ja lisäsin ravintolan to eat -listalleni.
Nyt kun lähdimme vaimon kanssa yllätysreissulle Helsinkiin ja etsimme ruokapaikkaa maanantai-illalle (aina hankalaa), hoksasin tämän ravintolan olevan auki. Onneksi, sillä illallisesta sukeutui yksi hienoimmista ravintolakokemuksista viime aikoina. Ravintola pomppasi saman tien suosikkieni kärkijoukkoon.
Kuten Kombon aikoina, nytkin ravintolatilasta on saatu mukavan kotoisa ja lämminhenkinen. Palvelu on ystävällistä ja juuri minun makuuni kohdillaan: informaatiota annoksista ja juomista tulee, mutta ei ylipitkinä luentoina. Asiakas voi tilata joko yksittäisiä annoksia tai menun, ja kasvismenun saa aina halutessaan vegaanisena versiona ilman etukäteistilausta. Suosittelen ehdottomasti menua ja viiniparitusta. Minua ilahdutti erityisesti, että kasvismenun juomiksi oli valikoitu italialaisia oransseja viinejä rypäleistä, joihin olen mieltynyt. Ruoka on tyyliltään jossain rennon bistron ja fine diningin välimaastossa.
Menun hintaan sisältyy shampanjalasillinen, joka toimi myös ensimmäisen annoksen ruokajuomana. Annoksessa kohtasivat tuore porkkana, pistaasi, basilika sekä valkoiset viinimarjat. Kokonaisuus oli oikein onnistunut: porkkanan pinnassa oli grillauksen makua, ja sisus oli kypsynyt makeaksi mutta ei liian pehmeäksi. Marjojen hapokkuus antoi makeudelle vastapainoa, pistaasi toi rapeutta, ja basilikan aromi sitoi kaiken yhteen. Ohessa tarjotulla leivällä sai kaavittua lopunkin basilikasoosista ja -gremolatasta. Leivän kanssa tarjottu vegaaninen ”voi” oli ryyditetty yrttisuolalla ja -liemellä.
Seuraavaksi lasiin kaadettiin erinomaista oranssia grechettoa. Kakkosruoassa kohtasivat grillattu mutta kivan napakaksi jätetty kesäkurpitsa, herne, kuivattu oliivi, samettikukka sekä ihmeellisen hyvä hollandaise. Ihmeellinen annos oli hän. Oliivia lukuun ottamatta kaikkia annoksen pääaineksia olemme kasvattaneet puutarhassamme vuosikausia, mutta ikinä emme olisi moista lautasellista saaneet aikaan. Lusikoimme hollandaisen viimeisetkin pisarat lautaselta nautinnosta hymisten.
Pääruokaa olimme odottaneet innolla, sillä tämä taisi olla vasta toinen kerta, kun pääsimme maistamaan siiliorakasta – ensimmäinen oli taannoin Nollassa. Sieni oli paistettu ja leikattu pihvin tyyliin, ja sieniviipaleiden alla oli talon omaa vihreää kimchiä, uusi tuttavuus sekin. Lisukkeina oli perunaa sekä pikkelöityä retiisiä ja kuusenkerkkään. Juomaksi kaadettiin oranssia trebbianoa, joka oli jälleen täydellinen paritus.
Ja huh huh, olihan tämä elämäni parhaimpia pääruokia. Kaikki, ihan kaikki oli loistavaa, niin erikseen maistettuna kuin yhdistelminä. Kimchin liemi ja perunoiden ”voikastike” loivat suorastaan alkemistisen yhdistelmän lautasen pohjalle. Sienen maku oli äimistyttävän hyvä, ja joka suupalalla tajusi jo ehtineensä unohtaa, kuinka hyvää se olikaan.
Jälkiruokaviininä oli pirskahteleva moscato, joka oli nappivalinta raikastamaan pääruoan vahvojen makujen jälkeen. Jälkkäri oli idealtaan lähellä pavlovaa: marenkia, mansikkaa ja hennon kookoksista jäätelöä. Se olisi voinut olla liian makeaa, mutta hieman kirpeät mansikat antoivat oivan vastapainon sitkaiselle marengille. Vaikka yksittäisenä annoksena jälkiruoka ei noussut suosikkien kärkijoukkoon, oli se juuri passeli rauhallinen lopetus kahden ainutlaatuisen, hämmentävän, annoksen perään.
Lähdimme kohti hotellia onnellisina ja päät pyörällä. Tämä oli ehdottomasti viime aikojen parhaita ravintolakokemuksia ja koko Hyvän kurkun historiassakin ikimuistoinen. Illasta jäi samanlaiset ”tänne pitää pian palata” & ”tällaista en ole ennen maistanut” -fiilikset kuin huhtikuisista visiiteistä Sake Bar & Izakayassa ja Ravintola 305:ssä. Kaikki kolme paikkaa jättivät mieleen saman tunnelman, rennon meiningin ja tajuttoman taitavan kokkauksen kohtaamisen.
The Bull & The Firm
Kulmavuorenkatu 2
Helsinki
ma–la 17–23
su 17–22