23.7.2022
Tämä ”ravintola ja alkuviinibaari” on toiminut Helsingissä jo vuodesta 2017, mutta en ollut jostain syystä koskaan kuullut siitä. Verkkosivuilla oleva ruokalista ei toisaalta olekaan lupaava vegaanisen ruoan etsijälle, koska siitä ei löydy ainakaan tätä kirjoittaessa yhtään suoraan vegaanista annosta – mikä alkaa nykyään olla suorastaan harvinaista. Päädyin tänne kuitenkin illastamaan ystäväni ja kollegani syntymäpäiväiltana. Viiden hengen pöytäseurueessa olin ainoa vegaanista ruokaa halajava, joten varmistimme etukäteen, että minulle myös löytyisi syötävää.
WINOn konsepti ei muistuta oikeastaan mitään muuta paikkaa, jossa olen illastanut. Listalla tarjotaan pieniä annoksia, joita ei kuitenkaan tapastyyliin ole suunniteltu jaettaviksi vaan henkilökohtaisiksi. Toisaalta tapaspaikkojen tyyliin listalta ei löydy alku/pääruoka -erottelua, vaan kaikki jälkiruokia lukuun ottamatta kuuluvat samaan kategoriaan. Ravintola kuvaa tätä ”fine dining -tasoiseksi bistroruoaksi”. Ja kyllä annokset kaiken kaikkiaan muistuttivatkin monien fine dining -paikkojen kattauksia, mutta vaikka WINO tarjoaa menuja, mennään kuitenkin selvästi yksittäiset annokset edellä.
Minulle tarjottiin etukäteen mahdollisuutta tilata vegaaninen viiden ruokalajin menu, mutta koska emme olleet menu-henkisesti liikkeellä, tilasin yksittäisiä annoksia. Tämä tarkoitti, että tarjolla oli kaksi vaihtoehtoa – kolmannessa olisi ollut hunajaa, mikä ei minua haittaa, mutta Hyvän kurkun lukijakunnan moninaisuuden vuoksi pidän arvioannokset aina tietysti tiukasti vegaanisina.
Alkuun pöytään tuotiin leipää ja hauskaa tummista oliiveista tehtyä makuöljyä, josta tykkäsin kovasti. En heti muista samanlaiseen törmänneeni. Ensimmäiseksi viiniksi tilasin lasillisen muistaakseni espanjalaista valkoviiniä, joka löytyi päivän laseittain myytävien valikoimasta. Ruokien kanssa tilasimme pöytään pullon, ja koska valintavastuu lankesi minulle (enhän minä herranen aika mikään viinituntija ole), päädyin italialaiseen pecorinoon, jonka ”suolaisesta” ja vahvasta aromista pidän kovasti. Oikein hyvä eksemplaari oli tuo puteli.
Ensimmäinen annokseni oli tomaattigarpacho – minulla on vähän huono kuulo hälinässä, ja tilatessa luulin saavani gazpachoa, mutta tämä oli oikein kiinnostava annos. Tomaatinviipaleiden kanssa annoksessa oli pinjansieminiä, versoja, retiisiä ja jonkinlaista oikein hyvän makuista lientä ja öljyä sekä muistaakseni mantelista kreemiä. Koska tomaatinviljelijöiden tyttären aviomiehenä olen tottunut syömään järjettömän hyviä tomaatteja, pääraaka-aine ei suuremmin innostanut: ihan hyvää mutta ei kuitenkaan erityistä. Mutta harvoinhan Suomessa kiintoisia tomaattilajikkeita on myynnissä. Liemet ja öljyt tekivät annoksesta kuitenkin oikein erinomaisen, ja onneksi leipääkin oli jäljellä sen verran, että pääsin nauttimaan niistä kunnolla, koska tomaatti ei haarukalla syödessä oikein tahtonut kantaa kaikkia makuja mukanaan.
Toisessa annoksessa oli kauden kasviksia, ja perusannoksen juuston sijaan minulle oli tehty vegaaninen hollandaise. Tämäkin oli oikein hyvä annos, ja etenkin hollandaise ansaitsee kiitokset. Usein vegaaniset yritykset kärsivät rakeisuudesta tai jauhoisuudesta, mutta tämä oli samettisen pehmeää, ja makua oli saatu tarpeeksi. Tästä tuli mieleen jo lopettaneen helsinkiläisen Animan tofu benedict -annos. Paneroidut parsakaalit, tarhapavut ja täyteläiseksi kypsennetyt juurekset saivat siitä hyvin tukea. Kahdesta annoksesta tämä oli selvästi parempi, suorastaan erinomainen.
Tämän kokemuksen pohjalta minä en kuitenkaan osaa vielä suositella WINOa. Jos menua ei valitse, vegaaninen valikoima on hyvin kapea. Annokset ovat tapas-henkiseen syömiseen verrattuna hintavampia: pikemmin sitä hintatasoa, mitä odottaa jaettavilta annoksilta vaikkapa Yes Yes Yes -ravintolassa tai vastaavissa. Suosikkini tuossa genressä oli valitettavasti lopettanut helsinkiläinen GOHAN, jossa ruoka oli ainutlaatuista, fine dining -tasoista ja jaettavat annokset suunniteltu ja hinnoiteltu niin, että kolmen hengen seurue sai helposti lukuisten makujen vegaanisen illallisen, jonka hinta jäi hyvin kohtuulliseksi. Hakiessani viiniä ja pientä syömistä menisin tällä hetkellä huomattavasti mieluummin Helsingissä Vinolitoon tai Tampereella Bistro Viljaan.
Mutta: ehkä menun tilaamalla WINOssa saisi kiinnostavamman kokonaisuuden, joten jos joskus vielä satun paikalle, kokeilen varmasti sitä.
WINO
Fleminginkatu 11
Helsinki
ma–la 17–24
su suljettu