6.11.2022
Kävin Tuhto-ravintolassa syömässä suunnilleen vuosi sitten ja tykästyin kovasti. Hyvän kurkun Samulikin oli kehunut myöhempää illastustaan sen verran, että päätin palata suht pian. Tällä kertaa en kuitenkaan aterioinut työkeikan yhteydessä vaan veljien ja veljentyttären kanssa. Olimme olleet auttamassa isää muutossa edellisenä päivänä, ja kaipasimme kunnon lounasta. Sunnuntaisin puolilta päivin on kuitenkin melko harva paikka auki, mutta onneksi isoveikalle tuli tämä mieleen.
Samuli oli kehunut talon papupihviä sen verran, että sen tilaisin varmasti. Mutta kun listalla oli valmiiksi vegaaninen vaahdotettu tattikeitto, oli pakko ottaa sekin alkupalana. Juomaksi otin pienen lasin valkoviiniä, ja pyysin tarjoilijan valitsemaan ateriaan sopivan. Vallan hyvä valinta tuli.
Keitto tuli kauniilla lautasella, jonka ylle asetetulla puisella ”tuhdolla” oli viipale paahdettua leipää. Keiton päällä oli hieman yrttejä, pikkelöityjä sieniä ja öljyä. Pidin tästä todella paljon: vaahdotetussa liemessä oli runsaasti tatin makua mutta myös raikkautta. Yleensä tattikeittoa tulee syötyä tuhdin maanläheisen makuisena, mikä on tietysti herkullista, mutta tämä oli kiva vaihtoehto. Pikkelöidyistä sienistä tuli vastapainoa, ja yrttejä oli monipuolisesti.
Pääruokaan kuului papupihvin lisäksi romesco-tyylistä kastiketta, paistettua sipulia, tomaattia, pinaattia – ja ihan hullun paljon herkkutattia! Melko sieninen ateria tästä koostui siis, mutta ei haitannut, koska olen sieniasioissa aika hobitti. Aika hauska sattuma, että juuri olin saanut Helsingissä Osteria dei Gustissa ison läjän paistettua tattia – ensimmäinen kerta varmaan koskaan Suomessa – ja nyt tuli semmoinen annos uudestaan eteen. Kaiken kaikkiaan papupihviannoksessa oli hyvin välimerellinen ote, yhdistelmä espanjalaista ja eteläitalialaista meininkiä.
Entä Samulin ylistämä papupihvi? Aivan tajuttoman hyvää, jopa todennäköisesti paras papupihvi elämässäni. Teimme niitä kotona opiskeluvuosina jatkuvasti, ja kehityin hommassa aika hyväksi, mutta mitään tällaista en koskaan saanut aikaan. Tässä oli papujen makua, oli ehkä viljaista täyteläisyyttä, ja oli kunnon sitkoista purutuntumaakin! Syntyi vaikutelma kunnon pihvistä, ei mistään papulätystä. Ihan selvästi vuoden ruokakokemusten kärkijoukkoa, siis.
Kaiken kaikkiaan on mahtavaa, että joku tekee tällaista. Arkistoistani en nimittäin juuri papupihvikokemuksia löytänyt, saatikka hyviä, paria ”artesaanipurilaista” lukuun ottamatta. Ainoa yhtään tämänsuuntainen lautasannoskokemus lienee ollut helsinkiläisessä Coco Grillissä, mutta oli tämä todella paljon parempaa.
Ruokalistalla olisi ollut jälkkäriksi mustikkapiirakkaakin, mutta siihen ei lounasmahaa riittänyt. Ensi kertaan: varmasti tulemme joskus vaimon kanssa illallisellekin.
Tuhto
Tampere-talo
Yliopistonkatu 55
Tampere
ma 11–15
ti–pe 11–21
la 12–19
su 12–17