13.1.2023
Plevnan arvio vuodelta 2014 on niitä varhaisvaiheen tekstejäni, jotka ovat peräisin Sylvi-lehden ajoilta mutta jotka pysyivät kurantteina vuosikausia. Olen käynyt vuosien varrella sittemmin Plevnassa useasti, mutta en nähnyt tarvetta uusinta-arviolle, koska söin melkein aina saman nostalgisen soijasuikaleannoksen, josta arviossani intoilen. Kun ravintola välillä otti valikoimaansa seitania, kokeilin sitä, mutta ne annokset eivät minun mielestäni koskaan nousseet tälle tasolle.
Kun jossain vaiheessa huomasin klassikkoannoksen häipyneen listalta, lisäsin Plevnan to eat -listaani uusinta-arvioiden osastolle. Tosi kauan meni, ennen kuin sain aikaiseksi käydä, koska olustelevaa kapakkatyylistä syömistä tulee harrastettua Tampereella kuitenkin suhteellisen harvoin. Useimmiten kuitenkin käyn lounaalla (en kostealla) tai sitten iltasyömässä vaimon kanssa. Nyt kuitenkin osui kohdalle perjantai, jolloin menin käymään asioilla myöhään iltapäivällä ja näkisin vielä armaan ystäväni oluella. Myöhäinen lounas bissen kera olisi siis juuri passeli tähän kohtaan.
Pääruoka-annoksista on vegaanisia tällä hetkellä kolme, mikä on lihaisalta panimoravintolalta aika hyvä suoritus: hampurilainen, currywurst ja pyttipannu. Olin kuullut pyttipannusta vähän ristiriitaisia arvioita – kaikki eivät ole tykänneet siitä, että se on muhennettu kermalla. Totta kai ”kuiva” pyttipannu vahvasti käristeisillä pinnoilla on klassikko, mutta joskus itsekin teen kermaisia vaihtoehtoja. Alkuruoaksi valitsin uppopaistettujen sipsien annoksen.
No enhän minä tajunnut, että sipsiannos olisi niin iso ja ”sipsit” niin meheviä ja muhkeita. Eli aivan tolkuttoman täyteen minä tulisin kahdesta peruna-annoksesta. Mielessäni oli enemmänkin sellainen ruokahalua herättävä pikkusuolainen. Mutta tykkäsin sipsiannoksesta tosi paljon: kurkkumajoneesi ja pienet etikkakurkut toimivat kylkiäisinä erinomaisesti! Jaetuksi alkupalaksi oivallinen.
Pyttipannuannos oli jännä, ja suhtaudun siihen hieman ristiriitaisesti. Pidin sinappisen kastikkeen aromista kovasti, ja punajuuri sekä mausteinen kaalisalaatti tekivät annoksesta monipuolisen. Perunakuutioissa oli kuitenkin puolivalmisteen tuntu, eikä nakkeihin ollut saatu käristyspintaa. Perunoissa ja porkkanassa sitä oli enemmän. Silti: söin kyllä annoksen loppuun hyvällä halulla, vaikka olin ennestään melko perunainen.
Plevna ansaitsee edelleen suosituksen etenkin siinä mielessä, että se on passeli paikka seurueelle, jossa on monen sortin syöjiä. Vegaanisen ruoan etsijällä on vaihtoehtoja, ja onhan täällä myös aika mukavasti bisseä tarjolla. Silti suositus on hieman varauksellinen siinä mielessä, että kaupungissa on kyllä paljon parempaa baarimaista ruokaa tarjoavia paikkoja: Gastropub Nordicin pyttipannun söisin ehdottomasti paljon mieluummin kuin tämän annoksen, ja Ukkometson makkara-annos tarjoaa vegaanisen ruoan etsijälle paljon kiinnostavamman elämyksen kuin makkarainen Plevna. Kulttuuriravintola Kivessä söin taannoin oivallisen hodarin, ja tietysti Soho on baariruokailun keskeisistä keskeisin mesta. Tällaisessa ”baarimainen mutta ravintola” -genressä Muusa menee ehdottomasti edelle, ja onpa Kummakin aika kova. Plevna on tamperelainen klassikko, joka oli aikanaan aikaansa edellä tuomalla vegaanista apetta lihaisaan ravintolaan, mutta kun taso on muualla kohonnut niin hurjasti, suositus tulee rimaa hipoen.
Panimoravintola Plevna
Itäinenkatu 8
33210 Tampere
ma 11–23
ti–to 11–24
pe–la 11–02
su 12–23