5.7.2024
Rakkaan tamperelaisen ravintola Kajon vieressä toimiva ja saman keittiön antimia tarjoava Villit ja Viinit valloitti sydämeni jo ensimmäisellä visiitillä viime vuoden toukokuussa. Villit ja Viinit on ihana matalan kynnyksen fine dining -ravintolabaari, jonne voi mennä vain lasilliselle, syömään pidemmän kaavan mukaan tai nappaamaan yksittäisen ruokalajin mielen mukaan. Kismittää, että olen kerennyt käydä täällä hyvin vähän. Mikäli oikein muistan, tämä oli vasta kolmas käyntini. Jatkossa pitää kyllä ehtiä useammin.
Olimme viettäneet vaimon kanssa pitkää ja monivaiheista Tampere-päivää katsellen taidetta ja syöden katuruokaa, ja tutkijapersoonani vieraili Elokapinan Toivo elossa -festivaalien avauspaneelissa. Kuten sanottua, päivä oli ollut pitkä, enkä ollut ollut ihan vireimmässä kunnossa ylipäätään, joten oli jo tarkoitus ottaa aikaisempi juna kotiin. Piristyin kuitenkin, ja tartuimme tilaisuuteen palata Villeihin ja Viineihin kevyelle ilta-aterialle ja parille lasilliselle.
Vastaanotto oli sydämellinen ja avulias kuten aina, ja heti tuli mukava lämpö sydänalaan. Valitsimme kumpikin päivän listalta kaksi ruokalajia ja pyysimme niihin sopivat pari pientä lasillista viiniä. Koska en ole viinituntija enkä sellaista halua teeskennellä, sanottakoon vain, että yhdistelmät olivat kummallakin täydellisiä.
Ensimmäinen ruokalajini oli retiisiä vegaanisella hollandaisella ja punaherukoilla. Hollandaise oli aivan ihmeellistä! Kovin monessa paikassa en ole vegaaniseen hollandaiseen törmännyt: jo edesmenneiden Animan, OHMYGOODNESSin ja Puhurin annoksissa sitä oli, ja kerran olen saanut sitä Magussa. Kastikkeet ovat olleet hyvin erityylisiä, mutta jos aiemmat kokemukset ovat maultaan olleet ”kananmunaisempia”, tässä huomiota herätti etenkin täydellinen rakenne. Sen pehmeys ja hillitty rasvaisuus oli täydellinen kaveri retiisin rapeudelle ja raikkaudelle sekä marjojen kirpeydelle. Tyystin ainutlaatuinen annos tämä oli monipolvisessa kokemuksessani.
Toisena oli vuorossa kasvistartar, jollaisen söin myös ensi visiitilläni täällä. Sen jälkeen olin saanut, jos mahdollista, vielä paremman tartarin Nollassa Helsingissä sekä ainutlaatuisen italialaisen version Daily Dosessa. Miten tämä pärjäisi? Kuten viime kerralla, tartarissa oli osterivinokasta, mutta nyt maa-artisokan sijasta kumppanina oli fermentoitua parsaa – eli hyvin erilainen lähestymistapa kuin kaikissa aiemmissa maistamissani vihannestartareissa. Pehmeälle koostumukselle vastapainoa toi silputtu mangoldi, ja makua syvensi jonkinlainen hiillostettu liemi sekä sinapinsiemenet. Aivan verrattoman hyvä annoshan tämä oli, mutta niin eri tyylinen kuin Nollan maanläheinen ja marjainen tai Daily Dosen ääripäitä yhdistelevä, että vaikea on verrata. Kaikki söisin ilolla uudestaan.
Tilaa ei löytynyt jälkkärille, joten otimme espressot, ja sen ohessa naukkailin oivallista armagnacia.
Villit ja Viinit
Rautatienkatu 12
Tampere
ma–ti suljettu
ke–to 16–00
pe–la 16–01
su suljettu