25.10.2024
Tämä uusi italialainen ravintola aukesi Helsinkiin näköjään elokuussa ensin vain lounasravintolana laajentaen illallisiin syyskuussa. Segreto on Kaarlenkadulla hyvin lähellä Brahenkenttää (koska en ole helsinkiläinen, en enää yritä paikallistaa usean kaupunginosan rajalla olevaa paikkaa kaupunginosan nimellä, sillä olen oppinut läksyni). Mutta siis siellä Kallion, Torkkelinmäen, Harjun ja Alppiharjun suunnalla.
Olin menossa kirjamessureissulle, ja olimme sopineet illallisen arvostamani tutkijakollegan kanssa, joka laillani arvostaa hyvää ruokaa ja juomaa. Koska olin juuri sattumalta törmännyt Segretoon, varasin meille pöydän sieltä. Saavuin paikalle hieman etuajassa, otin negronin ja tutustuin ruokalistaan – ilahduin, kun pöytään tuotiin myös erillinen vegaaninen menu!
Alkuruokia oli neljä, joista tosin vain yksi oli varsinainen kokonainen annos, muut enemmän pikkupurtavaa. Valitsin siis ”Autunnon”, paahdettua punajuurta, viikunaa, pistaasia ja salaattia. Pääruokapuolella oli risotto, pari pastaa ja pari pizzaa. Pitkään punnittuani päädyin risoton sijaan pastaan, sillä täällä saisi vegaanista tuorepastaa. Olen itse asiassa persompi laadukkaalle kuivapastalle, mutta vegaaninen tuorepasta on edelleen sen verran harvinaista, että piti kokeilla. Vaihtoehtoina oli pesto ja ragu. Koska kotipuutarhan ansiosta saan syödä herkullista pestoa todella usein, päädyin raguun. Olisihan siinä aineksena munakoiso, joka on aina omanlaisensa keittiön testi. Ja koska kollegani otti valmiin menun, tilasin minäkin jälkiruoan: ”Amaretto” eli pistaasijäätelöä ja pistaasirisottoa. Jännä idea! Juomaksi valitsin primitivoa. Talon primitivo ei ollut ihan suosikkejani Suomessa tarjolla olevista, mutta ihan hyvin se aterian kantoi.
Alkuruoka oli oikein onnistunut. Punajuuri oli paahdettu taiten, viikuna sopi kumppaniksi mainiosti, ja pistaasimuru täydensi makua. Tavan salaattivihannekset olivat ihan ok lisä, mutta mietin josko joku kevyesti freesattu vihreä vihannes kuten pinaatti tai palmukaali olisi toiminut paremminkin. Silti, mainio alkuruoka.
Pasta oli ihan hyvä annos, mutta ei se kuitenkaan noussut suosikki-italialaisten Daily Dosen, Osteria dei Gustin tai Turun Nomadin tasolle. Pinaattinen trofie-tuorepasta oli hyvää mutta ehkä hieman liian pehmeää. Kastikkeen tyylilaji oli kivalla tavalla tavallisesta poikkeava, ei ymmärtääkseni puhdas tomaattikastike vaan siinä oli myös vihannespohja soffriton makua mukana, tai näin ainakin oletan. Mukavaa kun tällaistakin saa. Munakoisoon ei kuitenkaan ihan ollut kehittynyt tuon jalon vihanneksen oma maku kunnolla. Oikein mielelläni minä tämän söin, mutta huippukokemuksiin se ei yltänyt.
Jälkiruoka sen sijaan jäi aikakirjoihin! Kylmä pistaasijäätelö ja lämmin risotto tarjosivat ihmeellisen hienon aistillisen vastinparin, risoton koostumus oli erinomainen ja maku kaikkiaan oivallinen. Pelkästään tämän annoksen takia kannatti tulla. Lopuksi otin lasillisen tummaa grappaa – oikein mainiota, vaikka itse olenkin raaemman kirkkaan grappan vannoutunut ystävä, etenkin kahvin kanssa.
Segreto ansaitsee suosituksensa, ja varmasti palaan kokeilemaan jossain välissä risottoa tai pizzaa. Ja erityiskiitos erillisestä vegaanisesta menusta!
Segreto
Kaarlenkatu 11
Helsinki
ma–ti 10.30–14
ke–to 10.30–22.30
pe 10.30–23.30
la 16–23.30
su suljettu