12.7.2022
Edellisestä Nomadin arviosta on alle puoli vuotta, ja ensimmäisestäkin alle vuosi. Hyvin harvoin, jos koskaan, arvioin samaa ravintolaa blogissa näin tiuhaan tahtiin, mutta joskus kokemuksen ainutlaatuisuus suorastaan velvoittaa moiseen. Olimme jo aiemmin vaimon kanssa todenneet, että illastaisimme täällä jatkossa jokaisella Turun reissullamme, ja päätös vain vahvistui. Minähän en suosikkien järjestyslistoja tee myöskään, mutta on Nomad silti aivan ehdottomasti sanotaanko vaikka suosikkiviisikossani jykevästi. Tyystin ainutlaatuinen paikka.
Ateriakokemus poikkesi toisaalta aiemmista merkittävästi: alkuruoka oli tyyliltään hyvin erilainen, ja tällä kertaa en syönyt talon erinomaista tomaattipastaa. Koska edellisellä reissulla tarjoilija kertoi, että muunkinlaisia vegaanisia pasta-annoksia olisi mahdollista saada erikseen pyytämällä, otin nyt tilaisuudesta vaarin. Viestin ravintolalle etukäteen toiveestani saada kokeilla heidän vegaanista spaghettiaan tai linguiniaan jonkinlaisessa cucina povera -henkisessä annoksessa. Lopulta kuitenkin tuntui siltä, että asia hoitui luontevimmin paikan päällä keskustelemalla. Pienen pohdinnan ja keskustelun jälkeen keittiöstä ehdotettiin, että vegaaniseksi voitaisiin muuntaa listalla oleva sinappi- ja herneannos. Siihen kuuluisi normaalisti lampaanfile, mutta se voitaisiin korvata pääannoksen falafeleilla. Falafel kuulosti vieraalta ajatukselta pasta-annoksessa, mutta muuten ehdotus oli kiehtova, joten tartuin siihen. Onneksi!
Ensin kuitenkin vuorossa oli keittiön tervehdys, tuttuun tapaan keittoa ja leipää. Tällä kertaa keitto oli raikasta, vesimelonin makuista gazpachoa, oivallista. Alkuruoka poikkesin sen sijaan totutusta. Aiemmilla kerroilla olen saanut kolmen pienen ruokalajin lajitelmia, joista olen pitänyt kovasti, mutta nyt listalla ei ollut sellaista. Sen sijaan vegaanisena saisi kesäkurpitsamoussella täytetyn cannolon! En ole koskaan saanut edes perinteistä makeaa cannoloa – tiedättehän, se sellainen sisilialainen jälkiruoka, jolla Don Altobello murhattiin siinä elokuvassa. Joten mieluusti tartuin tähän tilaisuuteen. Nomadin afrikkalaista fuusiota annoksessa edusti hirssinsukuinen teff-jauho, josta cannolon kuori oli leivottu.
Annoksen maut olivat hentoja ja raikkaita. Moussen lisäksi kesäkurpitsaa oli kevyesti pikkelöitynä tai pikemmin vinaigrettella maustettuna, ja sen kumppanina oli retiisiä, pinaattia, rucolaa, salaattia ja yrttejä. Moussessa oli hieman suolaista takapotkua, kenties jonkinlaista vegaanista parmesaania tai vastaavaa tuomassa umamia. Alkuruoan kanssa valitsemamme viini, muistaakseni friulanoa, sopi sen kanssa yhteen mainiosti.
Kun pääruoka saapui pöytään, mietiskelin ensin, kuinkahan kävi. Puolitetut falafelit annoksen päällä eivät olleet varsin kauniita, ja ne tuntuivat hieman vieraalta elementiltä. Ja kieltämättä ne jäivätkin ylimääriseksi elementiksi tai sivuosaan kokemuksessa. Ihan hyviä falafeleja ne olivat, ei siinä mitään.
Mutta pasta-annos sen sijaan oli parhaimpia lajityypin kokemuksia koko elämässäni. En ole kuuna kullan valkeana syönyt mitään tällaista! Spaghetti oli koostumukseltaan täydellistä. Olen vain ehkä kerran elämässäni saanut näin hyvää tuoreen tyylistä pastaa, kun ostimme kulmikasta käsin tehtyä ”chitarra” -spaghettia Roomasta Trionfalen kauppahallista. Tässä oli samanlainen ihmeellinen pinnan pehmeyden ja sisuksen sitkaisuuden avioliitto. Ei ollut vaimo suotta ylistänyt omia spaghettiannoksiaan edellisillä kerroilla!
Sinapin ja herneen yhdistelmä oli suorastaan mullistava kokemus. Onhan se meille tuttu hernekeitosta, mutta raikkaan herneen ja siemenisen sinapin kohtaaminen on aika eri juttu. Pääni täytti onnellinen humina. Alkuun mietin, kantaisiko näin omaleimainen ja ”vaikea” maku läpi aterian, kun annoksessa ei ollut hapanta tai kirpeää elementtiä. Aivan turhaan moista pohdin. Vaikka annokseni näytti alkuun pieneltä, se oli kokoisellenikin ihmiselle melkoisen suuri, sen verran tuhtia pasta oli. Nautin jokaisesta haarukallisesta loppuun asti samalla innolla. Nimittäin tuoreiden herneiden raikkaus ja poksahteleva rakenne toi erinomaisen vastapainon sinapin poltteelle ja umamille. Pääruokien kylkeen valitsemamme piemontelainen valkoviini oli sekin onnistunut valinta.
Jälkiruoan sijaan päädyin tällä kertaa espressoon ja grappaan, ja vaimo nautti maailman parhaasta amarosta, Cynarista.
Onni.
Nomad Food & Wine
Kristiinankatu 5
Turku
ma–pe 12–15 (lounas), 16–22 (illallinen)
la 13–22
su suljettu