21.5.2026
Japanilaisen ruoan tarjonta on ollut pitkään Suomessa runsasta mutta kapeaa. Tusinasushibuffetien lisäksi on useita loistavia sushiravintoloita kuten Helsingissä Minato Sushi ja Zen Sushi sekä Tampereella Fujimi ja Polku jota kuljemme. Hyvää ramenia on saanut aika monesta paikasta, joskin useita vanhoja suosikkeja on kaatunut vuosien varrella, ja erilaisia nuudeliannoksia tarjoava Owan oli kiva uusi tuttavuus taannoin. Mitään muita japanilaisen keittiön antimia on ollut hyvin vaikea löytää. Helsinkiläinen Sake Bar Izakaya oli loistava kokemus, ja olen pitkään halunnut palata sinne. Sen meininki oli kuitenkin rennon baarimainen ja makumaailma rohkea, kun taas pitkään aikaan en ollut päässyt nauttimaan hennompien ja hienovaraisempien aromien japanilaisesta keittiöstä. Edellinen kokemus oli Kamomessa vuonna 2021. Harmikseni en kerennyt käydä siellä uudelleen – sittemmin ravintola on muuttanut Pasilaan, ja tyyli on vaihtunut.
Olinkin iloinen lukiessani maaliskuussa Hesarissa Kizuna-ravintolasta, joka toimii samassa tiloissa kuin vanha Kamome. Kehuttu talon oma tofu sekä mahdollisuus tilata monia erilaisia annoksia kiinnosti heti, ja sain järkättyä ruokatreffit armaan ystäväni ja luottokanssasyöjäni kanssa.
Päätimme koota listalta monipuolisen aterian useista pikkuannoksista jaettavaksi keskenämme: parsaa tofu-seesamikastikkeessa, suppilovahvero-onigirit, kaalipikkelssiä, talon tofua kylmänä, uppopaistettuja soijamarinoituja herkkusieniä, wasabitikkuperunoita sekä kasvistempuraa. Oheen otimme pienen kulhon shisolla maustettua riisiä. (Myös menukokonaisuuteen olisi kait ollut mahdollisuus, mutta pääruoka ei ole valmiiksi vegaaninen, ja kasvismenussa kaikki kolme ruokaa pohjaavat tofuun, mikä olisi voinut olla turhan toisteista.)
Kaikki oli hyvää. Todella, todella hyvää. Ja ruoka tarjottiin söpöiltä muumilautasilta!
Vaikka saan omalta maalta tuoretta parsaa ja olen siten hieman ronkeli sen kanssa, Kizunassa parsa oli kypsennetty hyvin, ja tofu-seesamikastike korosti sen makua hienosti. Talon tofu oli hyvää, mutta olisi ehkä sittenkin pitänyt tilata myös joku toinen versio, että olisin päässyt maistamaan, miten se toimii eri muodoissa. Ensi kerralla! Oli muuten odottanut pehmeämpää koostumusta, sellaista kuin itse tein aikanaan äidin opettamana ja jollaista olen joissain hyvissä japanilaisissa ravintoloissa saanut, mutta tämä kiinteämpi oli oivallista sekin. Silti samanlaista Rottatouille-heittymistä äidin keittiöön tämä ei tuonut kuin Kamomen pehmeämpi tofu, mutta tofuja on moneen lähtöön, ja hyvä niin.
Kaalipikkelssi yllätti: se oli suosikkejamme koko aterialla eikä jäänyt suinkaan sivuosaan. Wasabitikkuperunoita olinkin syönyt Kamomessa ja rakastunut niihin, ja nämä olivat aivan yhtä ihania. Wasabia sai lisättyä dippaamalla pieneen kekoon. Entä tempura? Minä en ole juuri koskaan saanut hyvää kasvistempuraa: maku on melkein aina jäänyt mitäänsanomattomaksi. Mutta Kizunassa sain vihdoin kunnollista. Taikinan koostumus oli ihanan ilmava, ja jopa munakoiso oli kypsentynyt suussasulavaksi. Makuja sai korostettua retikalla, matcha-suolalla ja dippiliemellä.
Suppilo vahverolla täytetyt onigirit olivat oivallisia, ja oli hauskaa saada tuiki tuttu sienen maku tässä ympäristössä. Vielä oivallisempi sienielämys olivat kuitenkin uppopaistetut herkkusienet, joita olisin voinut syödä ämpärillisen.
Juomaksi valitsin gemaicha-teetä ja kylmää sakea – oivat valinnat nekin.
Lähdimme tyytyväisenä ystäväni kanssa kohti kotia. Tänne haluan palata, sillä monta asiaa jäi vielä kokeilematta!
Kizuna
Pursimiehenkatu 12
Helsinki
ma–pe 11–22
la 13–22
su suljettu
No map