15.8.2022
Ihastuin tähän Hietalahden kauppahallissa toimivaan portugalilaiseen ravintolaan vuonna 2018, ja arvioin sen silloin blogiin. Tuolloin totesin vailla varauksia, että heidän seitanannoksensa oli parempi kuin missään muussa ravintolassa Suomessa. Seuraava visiitti oli kesällä 2019, ja lopputulos oli aivan sama: parempaa ei vain muualta saa.
Harmikseni en ole tuon jälkeen ehtinyt Petiscariassa käydä. Yksi syy on tuttu ruokablogaajan kirous: koska to eat -listalla on niin paljon uutta, harvoin ehtii käydä uudelleen suosikkipaikoissakaan. Toinen syy on, että tieni vie tuonne päin Helsinkiä hyvin harvoin. Se on kuitenkin huono syy, koska ratikalla hurauttaa paikalle nopeasti, ja tällä kertaa itse asiassa käppäilin paikalle Kampista, eikä matka tuntunut kovin pitkältä. Kolmas syy on tietysti, että tässä välissä oli kaikenlaista pandemiaakin. Silti, olen sättinyt itseäni, että uusintavierailuun meni kolme vuotta. Nyt vannon, että seuraavaan visiittiin ei mene näin kauan, sen verran ihana ravintola tämä on.
Seitanannoksen äärelle palaaminen kiinnosti siksikin, koska tässä välissä olen tutustunut useampaankin oivalliseen seitanruokaan: Porin Turo’s Heavy Kebabissa, Helsingin Sandwich Clubissa, Turun Komppelissa ja Tampereen Kummassa. Mitenkähän vanha suosikkini pärjäisi tässä seurassa?
Sovimme myöhäisen lounaan tai aikaisen illallisen rakkaan ystäväni ja moninkertaisen Hyvän kurkun arvioiden ateriakumppanin kanssa – seuraan liittyi hänen tuore perheenlisäyksensä, jota en ollut päässyt vielä tapaamaan, eli tämä oli varsinainen tapaus muutenkin.
Ruokalista oli laajentunut toisella pääruoka-annoksella sitten viime reissun, minkä olinkin huomannut Petiscarian Facebook-päivityksistä. Niinpä tutun rapsakan seitan crocante -annoksen lisäksi tilasimme vegaanisen feijoadan, papu-vihannespadan. Alkuruokalistalta otimme jaettavaksi grillattua kukkakaalia.
Kukkakaaliannos oli varsin mukava, pinnalta suolaisen rapsakka ja sisältä mehevä. Talon yrttikastike oli tuonut siihen sopivasti makua mutta ei jyrännyt kaalin omaa hentoa aromia. Pääruoat olivat kuitenkin aterian täysosumat. Seitan crocante, rapea seitan, oli edelleen, mainitut muut kokemukset mukaan lukien, ehdoton seitansuosikkini Suomessa. Missään muualla ei juuri tällaista paistojälkeä ole saatu aikaan, ja talon yrttikastike sopii tähän annokseen vielä kukkakaalia huomattavasti paremmin. Yrttinen riisi oli herkullista, kuten ennenkin.
Ihastuimme myös molemmat feijoadaan. Mukavasti kokki kävi vielä varmistamassa, saisiko siihen lisätä seitania, eli ettei meistä toinen ollut gluteenin välttelijä. Koska pikemmin kumpikin rakastamme gluteenia, meille seitanin lisääminen sopi mainiosti! Mutta tiedoksi siis, että tällainen optio ja osaaminen on olemassa. Papupata oli täyteläistä, ja siinä oli kunnollinen välimerellisen pataruoan pohja: varsiselleriä, paprikaa sun muita kunnollisen sofriton (tai portugalilaisittan refogadon) aineksia. Papuja oli useaa sorttia, ja niitä oli keitetty kunnolla niin, että pataan oli kehittynyt kunnollinen sakea liemi.
Kunnon papuruoka! Niitä saa ääriharvoin. Edellisen tämän veroisen olin syönyt Tampereella Rionissa. Myös Bistro Viljassa Tampereella olen saanut herkullista papukeittoa (se ei tosin sattunut olemaan yksikään kolmesta arviokerrasta).
Söimme kaiken hyvällä halulla. Olen niin onnellinen, että vihdoin palasin tänne ja palautin mieleeni, miten hyvä ravintola Petiscaria onkaan. Se on ehdottomia suosikkipaikkojani koko maassa. Tyystin ainutlaatuinen.
Petiscaria
Hietalahden kauppahalli
Lönnrotinkatu 34
Helsinki
ma–ti 11–18
ke–to 11–20
pe 11–22
la 12–22
su suljettu