16.1.2023
Kulosaaren ostoskeskuksessa Helsingissä toimiva Chengdu on aika legendaarinen kiinalainen ravintola: Kiinan lähetystö on sen verran lähellä, että ruoan ”autenttisuus” on taattu. Kävin siellä ensimmäisen ja ainoan kerran ennen tätä vuonna 2015 marraskuussa jonkin työreissun yhteydessä, rakkaiden ystävien kanssa. Nyt-lehti oli äskettäin arvioinut paikan Suomen parhaaksi kiinalaiseksi, joten kiinnostaisihan se. Olin tuolloin vasta löytänyt kunnollisen kiinalaisen keittiön aromit: edesmennyt West Lake Tea House on edelleen unohtumaton kokemus, ja Teurastamon Ho’s Foodin dim sum & hot pot -ilta oli sekin ikimuistoinen. Mutta en vielä tuntenut lajityyppiä kovinkaan hyvin: vasta vuonna 2017 kertyi useampi tasokas kiinalaiskokemus.
Tuolloin ilta Chengdussa oli pettymys yksinkertaisesti sen vuoksi, että en tuntenut kiinalaisen keittiön tyyliä kovin hyvin, eikä ravintolan lista ollut eikä ole vieläkään vegaanisen ruoan etsijälle kovin informatiivinen. Kuten Kiinassa usein, monissa tofuruoissakin voi olla lihaa, eli annosten muokkaamista lihattomaksi pitää osata kysyä. No silloin sentään maistoin ensimmäisen kerran valkosipulikurkkuja, yhtä ehdottomista lempiruoistani! Tuolloin totesin arviossa, että Chengdua olisi vaikea suositella tilaamisen kinkkisyyden vuoksi, mutta päätin tulla vielä takaisin asiantuntevien ystävien kanssa.
Aikaa tähän vierähti, seitsemän vuotta! Yksi syy tietysti on se, että arvioitavien ravintoloiden määrä räjähti juuri vuoden 2015 tienoilla käsiin ”vegaanibuumin” myötä. Tuolloin minulla oli vielä ajatus, että kartoittaisin suunnilleen kaiken tarjolla olevan, mutta vuodessa blogiharrastus muuttui epätoivoiseksi kilpajuoksuksi rikastuvan valikoiman perässä. Sillä tiellä ollaan. Peijakas, edelleen on syötävä paljon hyvää ruokaa.
Toinen syy oli, että löysin erinomaisia uusia kiinalaisia. Kaisaniemen edesmennyt Basilika taisi olla ensimmäinen: siellä sain ekaa kertaa käristettyjä vihreitä papuja ja paistettuja perunatikkuja, suosikkejani kummatkin edelleen. Mei Lin ilahdutti useine inkarnaatioineen tietysti, samoin Vallilan Brokadi, Kluuvin surukseni sittemmin lopettanut Home Taste sekä Krunikan Dong Bei Hu, jossa löysin ”tofu skinin” ilot ja muita omaleimaisia annoksia vaikkapa kuminalla maustettuna. Turussa söin ihanan aterian Yangtzessa. Ja ”nuudelibuumin” myötä tutustuin tähän lajityyppiin Big Bowl Noodlessa ja Noodle Masterissa. ”Suomalaistettu kiinalainen” jäi kyllä käytännössä kokonaan pois ruokavaliostani näiden kokemusten myötä.
Kolmas syy oli, että halusin mennä syömään ehdottomasti armaiden ystävieni, Kiinan tuntijoiden ja Hyvän kurkun luottoneuvojien ja kanssa-aterioijien seurassa. Kauan tämän järkkäämisestä puhuimme, ja viimein onnistuimme.
Olimme jo tuumailleet netistä löytyvästä ruokalistasta vaihtoehtoja, joten valintamme oli nopea: valkosipulikurkkuja tietysti, sitten paistettua varsiselleriä pähkinöillä sekä paistettua kaalia chilillä kasvislistalta. Gan Guo -osiosta eli ”dry pot” -annoksista pyysimme kasvisversioina tofu- ja peruna-annokset. Dry pot -ruokiin olin ihastunut mainitussa Kluuvin Home Tastessa, ja olisi ihana päästä nauttimaan niistä jälleen. Aterian kanssa tilasimme olutta, ja minä otin myös erittäin tiukkaa grappa-tyylistä kiinalaista viinaa, jota tehdään sekä durrasta että riisistä, enkä ole ihan varma kumpaa tämä oli. Ihanaa joka tapauksessa. Ensimmäisen kerran tutustuin tällaiseen Zhenissä Kaartinkaupungissa, ja viimeksi Dong Bei Hussa pääsin nauttimaan myös.
Onnistuimme tilaamaan todella hyvin. Dry pot -annoksissa oli mahtava kertautuva tulisuus, joka ei kuitenkaan mennyt niin hullun polttavaksi kuin Home Tastessa parhaimmillaan/pahimmillaan. Fermentoitujen mustapapujen tuoma umamisuus tuki chilejä hienosti, ja koska tässä versiossa dry potin alla ei ollut pöytäkynttilää, kastikettakin tuli syötyä enemmän – Home Tasten versiossa se käristi ja karamellisoi ruokaa vahvasti, eli tyyli oli tosi erilainen. Perunoiden maku oli täyteläinen, ja tofu oli imenyt mahtavasti makua.
Makea kaalipaistos ja raikas selleriannos toivat hienoa vastapainoa näille tuhdin umamisille ja tulisille mauille. Jopa kaalin chilit oli saatu maistumaan makealta muttei kuitenkaan yhtään äitelältä kuten ”suomalaistetuissa” hapanimeläruuissa tahtoo käydä. Ja kurkut: ne olivat aivan täydellisiä. Mukana oli sichuanpippureita, joten valkosipulin polte sai tukea pippureiden turruttavasta vaikutuksesta.
Chengdussa ateriointi vaatii edelleen neuvottelua henkilökunnan kanssa ja vähän tietämystä, mutta kokemus oli kyllä palkitseva. Tänne palaan varmasti.
Chengdu
Kulosaaren ostoskeskus
Svinhufvudintie 1
Helsinki
ma 11–21
ti suljettu
ke–pe 11–21
la–su 12–21