17.7.2022
Arvioin tamperelaisen Il Poston Hervannassa toimivan ravintolan viimeksi yli pari vuotta sitten. Hyvän kurkun Facebook-sivuilla olen ylistänyt heidän pizzojaan monta kertaa, mutta oli korkea aika palata asiaan blogissakin. Il Posto kun on säilyttänyt vankasti asemansa suosikkiravintoloitteni kärkijoukossa.
Maaliskuun 2020 arvion jälkeen sain huhtikuussa ilokseni viestin ravintolasta, että marinara tulisi vakituiseksi osaksi ruokalistaa. Tämä oli ihana uutinen – ilmeisesti useampikin lukija oli rynnännyt aidon Napolin veroisen pizzan kimppuun. Marinarasta olenkin nauttinut useaan otteeseen, mutta olen saanut Il Postossa vuosien varrella monia muitakin herkullisia kokemuksia.
Lokakuussa 2020 innostuin kokeilemaan sittemmin listalta poistunutta ”Tartufoa”, joka oli myös ensimmäinen syömäni vegaanijuustolla varustettu pizza Il Postossa. Se oli erittäin onnistunut: harvinaisen hyvä vegaanijuustoinen pizza, ja tryffeliaromi pysyi sopivasti kurissa eikä jyrännyt kaikkea alleen, kuten helposti käy. Toinen juustoinen pizza ”Pomodorini” (se pitää muistaa tilata vegaanisena) on sekin ollut varsin onnistunut.
Tammikuussa 2021 vegaanihaasteen viikolla ravintola lanseerasi pari kauden vegaanista pizzaa, jotka molemmat olivat erittäin onnistuneita. Ensimmäisessä oli kesäkurpitsaa ja hedelmäisiä pikkutomaatteja, toisessa portobelloa ja pinaattia. Läheiseni muuttokeikan jälkeen taas tulin vihdoin testanneeksi vakilistan toisen valmiiksi vegaanisen pizzan ”Veganan” – sattumalta tuolloin ravintolan kauden pizzoista löytyi ihanaa friarellia, suosikkivihannestani, ja sain sitä lisätäytteeksi. Kokemus oli huikean herkullinen! Olen syönyt toki Veganan myös perusversiona ja oiva se on niinkin.
Koronasulkujen aikaan haimme täältä pizzaa useaan otteeseen mukaan, mutta täytyy todeta, että Lempäälään asti tällainen aitonapolilainen pizza kärsii vähän liikaa kuljetuksesta. Jäähtyessään etenkin taikina menettää tärkeitä ominaispiirteitään. Eli meille Il Posto on ehdottomasti ravintola, johon mennään syömään paikan päälle – ja olen aina pitänyt Hervannan ”lippulaivaravintolan” tunnelmasta. Muissa Il Postoissa en olekaan kerennyt käydä.
Edellisen arvion jälkeen on kuitenkin karttunut kosolti uusia pizzakokemuksia. Yllättäen Porista on sukeutunut suoranainen pizzapääkaupunki: Tårget, Dante ja Nuåvo ovat kaikki erinomaisia ravintoloita ja sopivan erilaisia. Helsingissä ehdin vihdoin testata Daddy Greensin Töölössä, ja ihastuin ikihyviksi. Etenkin Nuåvossa ja Daddy Greensissä minulle tuli olo, että ne lienevät nyt ykkössuosikkipaikkani, joten oli tärkeää ”kalibroida” maku myös Il Poston kanssa. Miten vanha rakkaus pärjäisi uusien ihastusten rinnalla?
Tulimme vaimon kanssa syömään Mäntän kuvataideviikkojen reissun päätteeksi. Päivästä sukeutui kovin italialainen, kun olin saanut lounaaksi Göstassa elämäni parhaan ravintolarisoton! Mikäli muistan oikein, Il Postossa näytti olevan keittiöhommissa yksi ravintolan perustajista. Hänen käsistään eteeni sukeutui semmoinen marinara, että itku meinasi päästä. Edellisestä kunnon marinarasta oli itse asiassa jo melko paljon aikaa, ja oli ihanaa palauttaa mieleen, miksi ruokalaji on minulle niin rakas parhaimmillaan.
Tämä oli kuin kotiinpaluu. Taikinan suolaisuus oli juuri oikeassa suhteessa kastikkeen hedelmäisyyteen. Valkosipulin viipaleet olivat paperinohuita. Yrttien tuoksu huumasi. Öljyä oli sopivasti tomaattikastikkeen päällä. Edelleen, Suomen paras marinara.
Il Posto Hervanta
Insinöörinkatu 19
Tampere
ma–pe 11–22
la 12–22
su 13–20