10.12.2024
Arvioin tämän Tampereella toimivan italialaisen ravintolan syksyllä 2021, ja silloin vierailu oli täydellinen pettymys. Pistin kuitenkin mieleeni ja to eat -listalleni, että joskus pitäisi palata varmistamaan tilanne. Yksittäinen huono kokemus kun voi helposti leimata mielessä koko ravintolan, joten blogaajan vastuullakin on tehdä uusintoja tarpeen tullen. Syömistä on kuitenkin paljon, joten paluuvisiitti venyi aika pitkään. Kuitenkin tässä välillä huomasin Facebookin Vegaaninen Tampere -ryhmästä, että paikka sai välillä kehuja ja että vegaaninen valikoima oli kasvanut kivan laajaksi. Listalla on tätä kirjoittaessani viisi valmiiksi vegaanista pizzaa, mistä paikka ansaitsee eittämättä kiitokset.
Valitettavasti tämä toinenkaan kokemus ei saanut minua Don Francosta innostumaan, kun kävimme vaimon kanssa syömässä. Tilasin Pepperoni veganon: vegaanista makkaraa, grillattua paprikaa, sipulia, oreganoa, vegaanista juustoa ja oliiviöljyä. Hyvältähän se kuulosti.
Pizza myös näytti varsin kivalta pöytään tullessaan: reunassa oli napolilaiseen pizzaan kuuluvaa kärähtynyttä kuplivuutta, ja kun reunasta maistoi taikinaa ja tomaattikastiketta yhdessä, maku oli juuri sellainen kuin tämäntyylisellä pizzalla pitäisi. Vegemin pepperoni on myös varsin hyvää, vaikka tietysti pizzassa Santun seitanin versio toimii paremmin – mutta on toki kalliimpaakin. Eli jotkin asiat olivat kunnossa.
Valitettavasti ongelmat olivat ansioita suurempia. Reunasta pizza oli paistunut hyvin, mutta keskeltä se oli aivan liian kosteaa ja lötköä, myös vaimon ei-vegaanisessa pizzassa. Vegaaninen juusto pizzassa ei pitkään ollut minun juttuni, ja parhaat pizzakokemukset ovat olleet juustottomia, mutta nykyään alkaa olla ihan kelpoakin juustoa. Tässä pizzassa juustoa oli kuitenkin etenkin keskellä valtavasti, mikä korosti rasvaista lötköyttä, ja juuri sen tyylistä, josta en niin perusta, joten sen maku hallitsi. Tämän vuoksi ateria jätti jälkeensä lievän äitelän olon.
Ei kaikkien pizzojen tarvitse tietenkään olla italialaista huippua. On paikkansa halvoille mättöpizzoille, joita syödään käsin pahvilaatikosta, sanoisiko tietynlaisessa olotilassa, kuten Lempäälän Pizza Benen tai Tampereen Nupeldan ”lätyt”. On autenttista italialaisuutta kuten alkuperäisessä Il Postossa, ja sitten on taiten tehtyjä ravintola- tai baaripizzoja kuten Joensuun Roihussa ja etenkin Soossissa, Helsingin Daddy Greensissä tai Tampereen Sitkossa. Tämä kokemus ei mennyt oikeastaan mihinkään näistä kategorioista. Ja ennen kaikkea: on kategoria mikä tahansa, pizzan pitäisi olla omalla tavallaan hyvää.
Valitettavasti en siis edelleenkään voi Don Francoa suositella.
Trattoria Don Franco
Tuomiokirkonkatu 17
Tampere
ma–to 11–22
la 12–23
su 12–22