2.2.2023
Kun ensimmäinen Via Tribunali saapui Helsinkiin Sofiankadulle vuonna 2017, olin haltioissani. Olinhan juuri päässyt käymään uudestaan Napolissa nauttimassa aitoa ja alkuperäistä, ja vaikka ihan siihen ei päästy, oli ”Napoli-pizzan” rantautuminen Suomeen ilon aihe. Myöhemmin kävin myös Kallion Via Tribunalissa ihastumassa.
Noihin aikoihin tuli testattua ravintoloita ”marinara-mittarilla” olan takaa, Helsingissä Via Tribunalien lisäksi ainakin keskustan Capperi ja Lauttasaaren Luca. Sitten Tampereelle syntyi Il Posto, minkä jälkeen olen tainnut syödä kaikki marinarani siellä. Sen verran ylivertaiseksi se osoittautui.
Pizzarintamalla muuten kyllä löytyi uusia rakkaita: jo vuonna 2014 perustetun Tampereen Sitkon rinnalle porilaiset Dante ja Nuåvo sekä Helsingissä vihdoin viime vuonna testasin kauan minulle kehutun Daddy Greensin. Pien Brewpubin perunapizza oli unelmainen, mutta paikka harmillisesti lopetti. Joitain Helsingin testattavia paikkoja kummittelee to eat -listalla vielä (mm. Linko Töölössä).
Niinpä kävi niin, että hyvistä kokemuksista huolimatta Via Tribunalissa en käynyt pitkään aikaan – tosin olihan tässä pandemia-ajat välissä. Viimeisin visiitti tuli vasta viime vuoden maaliskuussa Sofiankadulle ennen lähtöä Ruotsiin juhlimaan viisikymppisiäni. Se kokemus oli valitettavasti todella huono. Kurpitsapyrepohjaisessa pizzassa oli purkkietikkaisia punajuuria, eikä sosekeittomaisen makea ja ärtsyn etikkainen makuyhdistelmä todellakaan innostunut.
Uuteen Katajanokan Via Tribunaliin päädyin nyt kollegoiden kanssa perinteisen pitkällisen lounasvalintaväännön jälkeen. En ollut kuullutkaan koko Jungmannin keskuksesta saatikka tästä uudesta pizzeriasta.
Saapuessamme tartuin innokkaasti ruokalistaan, ja ensimmäiseksi minulta pääsi ennakkoluuloinen tuhahdus. Taas pyreepohjainen pizza! ”Mare Verden” pohjalla olisi parsakaalipyrettä, mikä kuulosti erikoiselta valinnalta, mutta muutoin ainesvalinnat kiinnostivat: tomaattia, herkkusieniä, cashewpyreetä, chiliä ja sitruunankuorta. Turhaan minä tuhahtelin, sillä tykkäsin tästä tosi paljon!
Parsakaalipyreen aromi oli kyllä vahva, joten jos ei siitä niin perusta, tämä ei pizza ei varmasti ole se juttu. Minä olen syönyt Roomassa käytännössä kaalilaatikkopizzaa tyystin onnellisena. Ja eri elementit istuivat kyllä hyvin yhteen. Chilin polte oli lempeä mutta kertautui sopivan vahvaksi. Sitruunankuori ja varmaan sitruunamehu cashewtahnassa antoivat kaalille vastapainoa, ja sienten maku oli täyteläinen. Tomaattien hapokkuus ja raikkaus toi vaihtelua vahvaan umamiin. Tämä oli hyvin mietitty kokonaisuus.
Pyreepohjaiset pizzat selvästi ovat Via Tribunalin vegaanisessa tarjonnassa ”se juttu”, sillä tätä kirjoittaessani Kallion listalla on munakoisopyreepohjainen pizza. Toisaalta Sofiankadulla ja Jätkäsaaressa on listalla perunapizza bechamelilla. Yllättävää kyllä, marinaran lisäksi yhtään tomaattista pizzaa ei ole valmiiksi vegaanisena – tosin Kalliossa cetaran saa vegaanisena, ja varmaan muitakin saisi tilaamalla. Itse olen sen verran ortolanan ja muiden klassikoiden ystävä, että syön mieluiten pizza rossaa (tai sitten hyvin tehdyn perunapizzan). Mutta näin hyvin tehtynä tällainen epäkonventionaalinenkin menee mainiosti!
Via Tribunali Katajanokka
Kruunuvuorenkatu 4
Helsinki
ma–to 11–20.30
pe 11–21.30
la 12–21.30
su 12–20